BioShock-pelit (2007, 2010, 2013) ovat edellisen konsolisukupolven omaperäisimpiä, kauneimpia ja tunnelmallisimpia pelejä. Ne ovat keränneet suuren joukon palkintoja ja voittaneet puolelleen intohimoisen fanikunnan.
Liekö siis ihme, että pelit ilmestyvät paranneltuina versioina PS4:lle, Xbox Onelle ja PC:lle ensi viikolla. Videoiden perusteella remasteroidut versiot näyttävät myös aivan erinomaisilta, joten tässäpä oivallinen mahdollisuus palata peliklassikoiden pariin.
BioShock: The Collection -kokoelmassa on kuitenkin yksi huutava puute, joka ei monelle tule mieleen. Olen suoraan sanoen todella pettynyt, että BioShock 2:n moninpeliä ei tulla kokoelmassa näkemään.
Moninpeli ei herättänyt suurta huomiota BioShock 2:n ilmestyessä, ja sille julkaistut karttalaajennukset saivat pelaajien vihat niskoilleen: Pelikehittäjä 2K kieltäytyi lisäämästä omaa matchmaking-ominaisuutta lisäkartoille, joten laajennukseen investoineet pelaajat eivät juuri koskaan päässeet uusia karttojaan kokeilemaan.
Tästä huolimatta BioShock 2:n moninpeli oli erittäin virkistävä kokemus. Sen aloituskynnys ei ollut yhtä korkea kuin vaikkapa Halo tai Gears of War -sarjojen moninpeleissä, joissa kokemattoman pelaajan kannattaa varautua kuolemaan miljoona kertaa ennen kuin sai mitään aikaan.
Plasmidien ja aseiden yhdisteleminen toimi myös moninpelissä erinomaisesti ja toi monipuolisuutta perusteiltaan yksinkertaiseen räiskintäkokemukseen. Eri pelimoodit tarjosivat tarpeeksi vaihtelua, ja Rapturen vuoden 1959 sisällissota tarjosi sopivan tarinallisen taustan, johon moninpelin loputtomat yhteenotot sijoittuivat luontevasti.
Loppupeleissä BioShock: The Collection on varmasti hintansa väärti ostos, sitä en lainkaan epäile. Olisin kuitenkin nähnyt tässä loistavan tilaisuuden julkaista uudelleen liian vähälle huomille jäänyt moninpeli, joka olisi voinut kokea uuden tulemisen uudella konsolisukupolvella.