Taivas loimottaa verenpunaisena. Voin lähes haistaa tuhoutuneen maailman tuoksut. Vieressä lojuu nuhjuinen VHS-kasetti. Kyborginen metallikäteni hyväilee asetta, joka suorastaan pilkkaa nykyaikaisia konetuliaseita tehoillaan.
Palasin hetkeksi lapsuuteeni pelatessani loisteliasta spin-off-peliä, Far Cry 3 Blood Dragonia. Juuri sopivasti ennen odotetun Grand Theft Auto V:n ilmestymistä. Sen jälkeenhän mikään ei kuitenkaan tuntuisi juuri miltään. Mutta juuri sitä ennen koin melkoisen nostalgiaryöpyn. Oudointa verilohikäärmeessä oli kuitenkin sen tuttuus täysin eri vuosikymmeniltä. Se toi mieleeni paitsi viime vuoden parhaan pelin, Far Cry 3:n, myös toisaalta lapsuuteni överiksi vedetyt tieteisseikkailut, voimafantasiat ja machot sankarihahmot.
Mutta viis pelistä, sillä sen tärkein opetus oli aivan muualla. Se nimittäin herätti joukon kysymyksiä. Miten emopelistä täysin irrallaan toimiva ja ulkoiselta tyyliltään täysin erilainen kokemus toimi niin hyvin? Miksi se maksoi niin vähän? Miten se saatiin valmiiksi niin nopeasti? Ja ennen kaikkea: miksei tätä tehdä enemmän?
Pelien ladattavat ja erikseen hankittavat lisäosat ovat vahvasti tätä päivää, mutta monesti ne ovat ”vain” alkuperäistä tarinaa laajentavia kokemuksia. Huonoimmillaan vain lisäkenttiä ja uusia aseita. Rohkeimmillaankin ne ovat usein ”vain” lisää sitä samaa vähän eri näkökulmasta.
Jos Far Cry 3:n pelimoottori ja mekaniikat kääntyvät näin villiksi ja teemaltaan erilaiseksi kokonaisuudeksi, mikseivät myös muut? Missä ovat visuaalisesti upean Crysis-pelisarjan rohkeat irtiotot tai monet muut toimintapelit rohkeine yrityksineen?
Tai miltä tuntuisi GTA V:n täysverinen räätälöinti täysin eri ympyröihin? Olisi helppoa kuvitella miten se taipuisi vaikkapa rakastetun Vice Cityn uusintaversioksi tai jopa rohkeaksi jatko-osaksi vuosia myöhemmin. Tai niin sanotun täyskonversion avaruusmuukalaisia kuhisevaksi scifi-getariksi. Tai miltä kuulostaisi 1960-luvun Vietnamiin sovitettu GTA-versiointi? Mahdollisuuksia olisi, vaikka se toki vaatisikin kokonaan uudet dialogit, äänet, musiikit ja tekstuurit.
Far Cry 3 Blood Dragon oli ilmeisesti myös myyntimenestys ja julkaisija Ubisoft intoutui jo kommentoimaan, että kokeilu oli onnistunut. Millaista versiointia on tulossa myöhemmin, sitä emme tiedä. Voisin kuitenkin kuvitella Ubisoftin hyödyntävän vaikkapa tulevan Assassin’s Creed IV:n tai ensi vuonna ilmestyvän Watch Dogsin taipuvan mitä erilaisimpiin mahdollisuuksiin.
Tässä olisi myös eri firmoilla lisensoida rohkeasti omaa pelimoottoriaan ja osaamistaan mitä erilaisimpiin projekteihin hieman modauskulttuurin hengessä. Jos jo Doom aikoinaan saatiin toimimaan Alien-elokuvista tutuilla hirviöillä vain hienoisilla modauksilla, mitä kaikkea tämä mahdollistaisikaan kaupallisten pelistudioiden työryhmissä ja isoilla kunnon budjeteilla.
Voisivatko tästä ottaa mallia muutkin ja taikoa kenties vähän lisää nostalgiaa meidän kaikkien iloksi? Olisiko tässä pelimaailmalle mahdollisuus uusiutua kustannustehokkaasti ja innovatiivisesti? Pallo haltuun kehittäjille, me pelaajat kun olemme valmiita maksamaan laadusta. Vaikka siinä olisikin hyvällä tavalla tehdyn kierrätyksen maku.
Jerry Kurunen