Yakuza on siitä harvinainen pelisarja, että siinä yritetään kuvata nykymaailmaa jossain muualla kuin Yhdysvalloissa. Pelien Tokio ei ole pelkkä kulissi, vaan yksityiskohtiin on todella panostettu. Yakuza 4:ssa on vaarana, että pelaaja unohtaa pelin tarinan kokonaan pyörittäessään omaa dojoa tai pelatessa golfia.
Pelattavuudeltaan ja ulkoasultaan Yakuza 4 on käytännössä sama peli kuin Yakuza 3. Neljästä yhteen nivoutuvasta tarinasta koostuva peli tuokin mieleen GTA IV:n lisäpaketit The Lost and the Damned ja The Ballad of Gay Tony. Niissäkin ideana oli, että hyvällä pelirungolla saa kerrottua useamman kuin yhden tarinan.
Yakuza 4 on periaatteessa avoimen maailman peli, mutta käytännössä se koostuu sarjasta mätkintöjä ja erittäin pitkiä välianimaatioita. Pelin neljä päähenkilöä ovat rahanlainaaja, vankilakundi, kiero poliisi ja aiempien pelien orpokotibisnekseen ryhtynyt entinen yakuza. Heitä kaikkia yhdistää se, että he ovat kovia vetämään turpaan jengiä. Se onkin hyvä, sillä Tokion kaduilla on aina joku, joka haluaa aloittaa tappelun.
Mätkinnöissä on aina pari vastustajaa kerrallaan. Pelissä pääsee pitkälle parin nappulan hakkaamisella, mutta taistelusta tulee hauskempaa jos panostaa näyttäviin lopetusliikkeisiin ja muihin erikoisuuksiin. Taistelua värittää se, että eri päähenkilöillä on erilaiset taistelutyylit. Yksi on hidas ja vahva, toinen nopea ja ketterä.
Parasta Yakuza 4:ssa on paikallisväri ja kummallinen Japani-meininki. Pelin maailma on runsas ja omintakeinen. Rahanlainaaja pyörittää myös hostess-klubia, jossa kauniit naiset pitävät seuraa ryyppääville miehille. Pian gangsteri-pelin pelaaja löytääkin itsensä miettimästä, minkälaiset silmämeikit tuottaisivat tytöllä parhaan tuloksen. Glitteriä, vai sittenkin konservatiivisempi linja?
Paikallisväri näkyy myös siten, ettei peliä ole dubattu englanniksi. Kaikki puhuvat japania, ja pelaaja lukee tekstityksen. Ratkaisu on näin japanilaishenkisessä pelissä erinomainen.
Rikollisten ja muiden vihollisten kanssa nujuuttaa ilokseen, mutta Yakuza 4:n varsinainen vetonaula on erinomainen käsikirjoitus. Pitkiä välianimaatioita jaksaa, koska niissä tapahtuu jotain kiinnostavaa. Pelillä on myös kiitettävästi pituutta ja laajuutta. Jokainen neljästä päähenkilöstä saa oman tarinansa.
Yakuza-pelien turhauttavin piirre on se, että kun meille saadaan Yakuza 4, on Japanissa julkaistu jo Yakuza 5. Pelit ilmestyvät Euroopassa ja Yhdysvalloissa melkoisella viiveellä. Tämä johtuu siitä, että länsimaissa pelit eivät koskaan ole olleet järin suosittuja. Se on sääli, sillä Yakuza 4 on omaperäinen ja hieno peli. Mahdollisesti paras koko sarjassa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Japani-GTA:ssa kaikki on kummallisempaa.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
