Yakuza kakkosessa pelaaja isketään mafiassa vaikuttaneen Kazuman käärmeennahkabootseihin mätkimään alamaailman juippeja turpaan. Juonen puolesta peli jatkaa ensimmäisen osan tarinaa, mutta pelaajalle suodaan mahdollisuus kerrata aikaisempia tapahtumia välinäytöksien muodossa. Tarina on pelin kenties tärkein osa-alue. Sekä kerronta että hahmot tukevat hyvin kirjoitettua juonta loisteliaasti.
Taistelusysteemissä ei ole juuri mitään ihmeellistä; yhdestä näppäimestä mätkitään ja toisesta heitetään. Erikoisiskupalkin täyttyessä riidanhaastajien elämämittaria voi pudottaa tehokkaalla erikoisiskulla, jossa hyödynnetään taistelupaikan ympäristöä. Esimerkiksi painamalla kolmiota seinän vieressä Kazuma täräyttää vastustajan pään seinään, tai vastaavasti, jos hollilla on jotain kättä pidempää, se mätkäistään säälittä hulttioiden naamariin.
Tappeluista kertyy kokemuspisteitä, joilla voi parannella ominaisuuksia uusista liikkeistä kestävyyteen. Aluksi turpakekkerit jaksavat innostaa, mutta pikkuhiljaa huomaa toistavansa samoja kaavoja, eivätkä uudet iskusarjatkaan tee taisteluista sen mielenkiintoisempia. Aseiden ynnä muiden lavasteiden viehätyskin kestää vain muutaman mätkintäsession ajan.
Pelaajan tehtävänä kaupungeissa on juosta paikasta A paikkaan B, puhua ihmiselle Y ja taistella herra X:ää vastaan. Juoksentelun ohessa voi halutessaan piipahtaa baariin tai kauppaan ostelemaan erilaisia hyödykkeitä. Ahtaat ympäristöt haittaavat tutkiskelua, ja kameralla on taipumuksena nytkähtää oudosti uudelle alueelle siirryttäessä.
Audiovisuaalisesti peli on PlayStation 2:n iästä huolimatta upea. Kaupungin kadut vilisevät ihmisiä ja klubit sun muut rakennukset ovat näyttäviä. Välinäytökset on toteutettu mestarillisesti. Kovistelevat mafiakihot sekä vähempiarvoiset juoksupojat ovat kaikki tyynni aidon tuntuisia hahmoja.
Pelillisesti Yakuza 2 on vain tavallinen mätkintäseikkailu, mutta kiehtova juoni ja näyttävät erikoisliikkeet erottavat sen muista samantapaisista peleistä. Ensimmäisen osan ystävät jaksavat varmasti tahkota kakkososankin läpi. Yakuzaan tarttuvan on siis paras varautua välinäytöksiin jopa puuduttavissa määrin, sillä pelkän toiminnan vuoksi peliä ei kannata edes harkita ostoslistalle.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kaunis peli kärsii tylsästä pelattavuudesta
