Yakuza on nimi, joka kannattaa painaa mieleen. Peliä ei ole Suomessa pahemmin hypetetty, vaikka syytä ehkä olisikin ollut. Toisaalta, yllätykset ovat aina mukavia.
Yakuzan suurin vahvuus löytyy eittämättä sen tarinasta, jota kuljetetaan eteenpäin melkoisella vauhdilla. Yksinkertaisista lähtökohdista liikkeelle lähtevä juoni kasvaa nopeasti hyvinkin mielenkiintoiseksi ja pelin pariin on todella helppo jämähtää – ihan vain nähdäkseen, mitä seuraavaksi tapahtuu. Paikoin tuntuu siltä, että itse pelaaminen jää hieman paitsioon juonikuljetuksen ollessa paikoin hyvinkin intensiivistä. Pelattavaa on kuitenkin ihan tarpeeksi, eikä seikkailu lopu ennen aikojaan..
Kunnon gansterin tavoin päähenkilömme läiskii turpaan jokaista, joka hänen tielleen uskaltaa astua. Nyrkkien lisäksi viholliset saavat tuta niin kukkapurkkien kuin miekkojenkin mahdin. Huolimatta mukavasta taistelujärjestelmästä, käy Yakuza toistamaan itseään. Pelimaailma ei ole laajuudella pilattu, eikä se tarjoa ylimääräisiä virikkeitä. Taisteluista sentään löytyy asennetta. Meno on brutaalia ja hack’n’slashiksi äityvä mättö on hyvin toteutettu. Pelattavuus on siis kunnossa kaikin puolin, mutta jatkuva paikasta toiseen juoksentelu ja jatkuvat taistelut menettävät hohtonsa valitettavan varhaisessa vaiheessa. Vaikka vaihtelua ei liiemmälti olekaan, pitävät hyvä pelattavuus ja juoni huolen siitä, että peliä ei pahalla tahdollakaan voi sanoa tylsäksi.
Tekniseltä kannalta katsottuna Yakuza on kaksijakoinen kokonaisuus. Plussiksi voidaan lukea näyttävä grafiikka ja hyvä äänimaailma. Miinuksena puolestaan lyhyet, mutta sitäkin useammin käynnistyvät latauskatkot.
Yakuza on mielenkiintoinen rikosdraama ja mättöpeli. Paikasta toiseen juoksentelua on liikaa, mutta tämä ongelma ei tuhoa peliä. Kokonaisuutena kyseessä on hyvä peli ja ennen kaikkea mielenkiintoinen seikkailu.
Tuomio: Ei paha, ei yhtään paha