WWE Smackdown vs. Raw 2010

25.11.2009

Amerikkalainen vapaapaini oli Subilta tullessaan varsinainen painajainen lasten kasvattajille. Se tuli televisiosta myöhään illalla. Raavaat miehet hakkasivat toisiaan, mutta samalla meno oli todella lapsellista. Showpaini on aina ollut suunnattu lapsille, mutta sen moraalisesta tasosta voi olla montaa mieltä. Siksi 16+ ikärajoitus on paikallaan. Konsolipainissakin vastustajaa vedetään nimittäin lättyyn ilman kummempia tunnontuskia.

Heti WWE Smackdown vs. Raw 2010:n alussa pelaaja heitetään treenikämpille opettelemaan erilaisia otteita. Aloittelijoiden kannattaa todella viettää kämpillä aikaa. Vapaapainipeleissä on aina ollut mieletön joukko erilaisia liikkeitä, ja aloittelijalla menee sormi suuhun jos ei tiedä, mitä tehdä. Harjoittelun jälkeen painiminen alkaa kuitenkin luistaa. Silloin on aika astua kehään.

Pelissä on kaksi pääasiallista tilaa: uratila ja ”tie Wrestlemaniaan”, joka on jokaisen vapaapainijan päätavoite. Uratilassa tapellaan ottelu kerrallaan ja pyritään hankkimaan mestaruusvyö vyötärön koristeeksi.

Tie Wrestlemaniaan onkin sitten sitä, mitä vapaapainipeliltä voi odottaa. Pelissä on kuusi erilaista juonta, joita pelatatessa pakostakin hymyilyttää. Hauskinta homma on tietenkin omatekoisella pelihahmolla, mutta myös esimerkiksi John Cenalla ja Tripla H:lla voi piestä vastustajiaan – ja kokea mitä uskomattomimpia juonenkäänteitä. Tirkistelynhaluiset voivat pelata myös naispuolisilla diivoilla. Juonet ovat kuin suoraan tv-ohjelmista, ja hihittelyltä ei voi välttyä. Wrestling ei onneksi ota itseään liian tosissaan. Myös omia tarinoitaan voi luoda ja ladata nettiin muiden pelattavaksi.

Itse pelaamisessa onkin sitten hieman ongelmia. Välillä pelaajan ohjastama painija ei tottele ohjausta: mikäli kehässä on esimerkiksi kolme painijaa niin liian usein oma miekkonen yrittää hyökätä sen väärän kaverin kimppuun. Myös painijoiden animaatiossa on ongelmia. Ne näyttävät kyllä hyviltä kehässä ja kehän ulkopuolella, mutta aina välillä pää voi upota vastustajan olkapään läpi.

Nämä ongelmat eivät kuitenkaan häiritse liikaa, sillä painiminen on pääpiirteittäin toteutettu hyvin. Showpaini on nimensä mukaisesti suurta showta. Peliä naama virneessä huulilla ja turpa veressä – onneksi tämä on vain videopeliä.

PÄÄSTÖTODISTUS
Isoja miehiä mättämässä toisiaan – toimii.

ARVOSTELIJA
Jarkko Fräntilä