World of Warcraft: Wrath of the Lich King

07.12.2008

Wrath of the Lich King tuntuu siltä lisäosalta, joka Blizzardin olisi pitänyt tehdä World of Warcraftiin heti aluksi. Azerothin kansa on lähdössä viimeiseen taistoon Allianssin pahinta petturia vastaan, ja edessä on uusi sota ikuisten lohikäärmelentueiden välillä – jos tästä ei synny epiikkaa, ei sitten mistään.

Lisäletun huudatetuin uutuus on Death Knight -sankariluokka. Soolopelaajat, ja kaikki jotka haluavat kakkoshahmon käymättä koko ensimmäisen 55 tason tahkoamista uudestaan, ovat rakastuneet niihin. Riimuihin perustuva pelimekaniikka vaatii hieman erilaisen pelityylin opettelua, mutta ei mitään kovin vaikeaa. Alun jälkeen ero muihin hahmoluokkiin on kuitenkin kosmeettinen. Kun alkutehtävistä saatu riimupanssari vaihtuu kovemman tason kamoihin, Death Knight menettää omaleimaisuutensa ja muuttuu tankiksi joka sai vähän apua alkumetreille.

Lisälevyn oikeasti kiinnostavat osuudet löytyvät rapakon takaa, Northrendin mantereelta. Blizzard on selvästi noteerannut pelaajien valituksen maailman staattisuudesta sekä iänikuisista ”tapa kuusi rottaa ja nimetty näätä” –tehtävistä. Northrend tarjoaa huimasti tehtäviä, jotka perustuvat ratsujen tai valepukujen käyttöön, tai erilaisilla esineillä kikkailuun. Oman lisänsä tarjoaa myös Achievement-järjestelmä, joka tarjoaa mitä merkillisimmistä suorituksista netissä näkyviä pätemispisteitä. Tunnelmallisinta antia ovat kuitenkin uutta phasing-järjestelmää käyttävät tehtäväketjut, joissa tehtävän eteneminen muuttaa sen nimenomaisen pelihahmon näkemää maailmaa. Etenkin Wrathgate–ketju sekä Death Knightien aloitusinstanssi kannattaa tehdä jo tämän takia.

PvE-puolella Lich King on myös pistänyt parastaan. Perusinstanssit ovat Burning Crusade-tyylisesti 3-4 pomotappelun mittaisia, mutta niiden ympäristöissä on pyritty omaperäisyyteen isolla tavalla – joukosta löytyy mm. kokonaan pystysuora seittilattiainen hämähäkkitemppeli. Vanhat raidaajat tunnistavat muutaman kierrätetyn suosikkitappelun, ja koko Naxxramas-linnake on muuttanut Northrendiin uudelle voimatasolle päivitettynä. Myös vaikeustaso tuntuu miellyttävältä: toimiva yhteispeli ratkaisee voitossa enemmän kuin varustetaso.

Northrendin vahvin lenkki on kuitenkin miljöö, joka on sekä näyttävää että paluu klassisen WarCraft-brändin pariin. Kotoisasta koivikoista lohikäärmepyhättöihin ja köysiradoista kristallimetsiin vaihtelevaa maailmaa katselee ilokseen. Erityisesti Northrendin keskus, Dalaranin velhokaupunki, on kauppakortteleineen ja viemäriareenoineen viimeistellyn ja elävän tuntuinen kiintopiste pitkällekin ehtineelle pelaajalle. Jos jostain on pakko purnata, niin siitä että Outlandista hankittu lentoratsu toimii vasta viimeisillä tasoilla. Miten niin kylmällä kelillä ei muka voi lentää?

Jos WoW on ikinä maittanut, Lich King tarjoaa sitä kaikkea samaa vielä vähän sujuvammin tehtynä. Samalla se pistää kuitenkin miettimään, mihin tästä voi enää jatkaa. Hyvä on nyt tehty vielä vähän paremmin – onko seuraavaksi pakko muuttaa reseptiä?

PÄÄSTÖTODISTUS
Tuttua WoW-laatua vielä sulavammaksi viilattuna