Aikoinaan PC:lle julkaistu World of Goo on nyt ilmestynyt myös iPadille, ja kosketusnäytön myötä se pääseekin todella omilleen. Pelin idea on yksinkertainen. Pelaajan täytyy rakentaa limapalloista torneja, siltoja ja muita rakenteita saadakseen jäljellä olevat pallot putkeen, joka imee ne jonkinlaiseen säiliöön. Kosketusnäyttö tuo ennestäänkin hyvään peliin olennaisen lisän: räkäpalloja on hauskaa siirrellä sormella.
World of Goo on yksinkertaisesta perusideastaan huolimatta yllättävän monipuolinen peli. Tunnelma tuo mieleen Tim Burtonin, mikäli tämä olisi keskittänyt energiansa limapalloihin. Pelissä on kummallinen tarina. Siitä ei aina saa selkoa, mutta se ei haittaa, sillä olennaisinta on fiilis yhtenäisestä maailmasta, jossa kaikella tällä on joku merkitys.
Pelin erikoisimpiin kenttiin kuuluu osuus, jossa jättimäistä pallotyttöä yritetään saada mahtumaan pieneen putkeen. Ratkaisu löytyy, tosin tämä rakkaustarina päättyy silppuriin. Toisessa osuudessa luurankomaiset pallot suojaavat piikeiltä. Kertoja neuvoo, että on epäkohteliasta kiinnittää huomiota toisten puutteisiin. Kuten siihen, että he ovat kuolleita.
Peli alkaa hyvin yksinkertaisesta tilanteesta, jossa palloista pistää rakentaa pieni torni. Hiljalleen kuvio monimutkaistuu. Uusien kenttien myötä pelaaja joutuu virittelemään mitä eriskummallisimpia rakenteita. Samalla mukaan tulee erilaisia palloja. Jotkut ovat ilmaa kevyempiä. Toiset voi kierrättää. Jokainen uusi lajike tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia sen suhteen, mitä palloista voi rakentaa.
Peli on tehty huolella, ja kummallinen tyylitaju ulottuu jokaiseen yksityiskohtaan. Äänimaailma on nyrjähtänyt mutta kannustava. Pallukat riemuitsevat, kun pelaaja asettelee niitä erilaisiin rakennelmiin. Peli on jaettu viiteen lukuun, jotka edustavat vuodenaikoja pelin räkämaailmassa. Syksy on melankolinen, talvi vihamielinen. Taustalla kummittelee World of Goo Corporation. Pelastamalla enemmän palloja kuin tilanne vaatisi pelaaja pääsee rakentamaan Corporation-kentässä loputtoman korkeaa tornia, jolla pääsee elvistelemään muille räkäpelin pelaajille.
World of Goo tuo mieleen ajan, jolloin videopeleissä tärkeintä oli konsepti, joku erikoisen hyvä peli-idea joka pakotti pelaajan jauhamaan graafisesti rujoa ja äänimaailmaltaan ärsyttävää peliä yöt läpeensä. Tekniikan kehityksen myötä ollaan päästy vaiheeseen, jossa räjähdyksillä ja draamalla voi naamioida sitä tosiseikkaa, että pelattavuudeltaan peli on ihan samaa kamaa kuin kaikki muutkin pelit.
World of Goo on tyylikäs, melankolinen peli, joka on rakennettu rautaisen, yksinkertaisen pelikonseptin ympärille. Se osoittaa, että parhaat pelit eivät aina ole suurten studioiden superkalliita megatuotantoja.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Yksinkertaisesta asetelmasta syntyy monipuolinen ja kiinnostava peli.
