Wipeout-pelisarjan historia ulottuu kauas, aina ensimmäisen PlayStationin alkuaikoihin. Kyseessä on yksi peliaseman vahvoista nimikkeistä, jotka jatkavat porskuttamista edelleen. Itse peli on yksinkertainen kaahailu, mutta kokonaisuuden toteutus erottaa sen massasta. Futuristiset ajokit, psykedeeliset ympäristöt ja huikea vauhdin tunne ovat koukuttaneet pelaajia jo pitkään. Koukkuun on helppo jäädä nytkin. WipEout Pulse on nimensä veroinen.
Wipeout Pulse on tyylikkään näköinen peli riippumatta siitä, katsotaanko sitä taiteellisesta vai puhtaasti teknisestä näkökulmasta. Pelimaailmasta on luotu näyttävän futuristinen ja radat miellyttävät silmää, sikäli kun niitä vauhdin huumassa ehtii katsella. Myös alukset näyttävät näppäriltä, ja koko homma vyöryy ruudulle tasaisella tahdilla ilman minkäänlaista kakomista PSP:n puolelta. Taustalla jatkuvasti jylläävistä teknobiiteistä voi kuitenkin olla montaa mieltä.
Ajoneuvoluokkia on jälleen mukana useita, ja ne eroavat toisistaan ennen kaikkea nopeudeltaan. ”Hitaimmilla” luokilla kaahailtaessa on hyvä harjoitella, mutta kun vauhdit kasvavat, vaaditaan myös pelaajalta enemmän taitoa. Ajaminen ei kuitenkaan missään vaiheessa tunnu liian haastavalta, sillä muutamaa epäonnistumista seuraa yleensä onnistuminen.
Tulevaisuuden kilpa-ajoihin kuuluvat myös aseet, mutta ne ovat varsin pienessä osassa. Vastustajia voi kurmottaa mm. ohjusten ja miinojen voimalla. Lisäksi kenttien varsilta löytyy hetkellistä lisävauhtia tarjoava turbobuusti ja suojat. Alukset eivät ihan yhdestä osumasta hajoa, mutta pari osumaa aseista yhdistettynä kenttien reunoihin törmäilyyn saattavat johtaa monen tonnin menopelin räjähtämiseen tuhannen päreiksi.
Tekoäly kykenee haastamaan pelaajan tosissaan heti normaalilla vaikeustasolla, ja aloittelija saattaa olla kovilla jo helpoimmalla tasolla pelattaessa. Jos yksinpelaaminen ei kuitenkaan tyydytä, on Wipeout Pulse hyvä valinta myös moninpeliin. PSP:n verkko-ominaisuudet tarjoavat mahdollisuuden maksimissaan kahdeksan pelaajan kisoille.
WipEout Pulse on parhaimmillaan lyhyissä pelisessioissa. Se ei ehkä kestä parin tunnin automatkaa, mutta vartti tai puolituntinen sujahtaa pelin parissa kuin itsestään. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi lyhytikäinen peli, vaan pikemminkin päinvastoin. Tiukan vauhdin ja erinomaisen pelattavuuden myötä Pulsen sykkeeseen jaksaa palata yhä uudestaan ja uudestaan.
PÄÄSTÖTODISTUS
Näyttävää ja vauhdikasta scifikaahailua
