Japanilaiset tykkäävät robottihaarniskoista. White Knight Chronicles -fantasiaroolipelissä jättiläsrobotti on olevinaan muinaisen rodun jälkeensä jättämä taikaesine, mutta pelin idea on scifi-animesta tuttu: teinipoika pukee haarniskan päälleen ja hakkaa isoja hirviöitä. Tarina ei voisi olla perinteisempi. Päähenkilö Leonard on viinikauppiaan apumies, mutta samalla ainoa joka voi käyttää taikahaarniskaa. Pahis kidnappaa prinsessan, ja Leonardin kavereineen täytyy pelastaa hänet.
Länkkäriroolipeleistä White Knight Chronicles tuo eniten mieleen Fable II:n. Molempien pelien sävy on kevyt ja leikillinen. Ne sijoittuvat lempeällä huumorilla ryyditettyihin satumaailmoihin, ja molemmissa tavallisesta jampasta tulee sankari. Erona on, että Fable II oli itsetietoinen ja nokkela, kun taas White Knight Chronicles tyytyy pyörittelemään ritareita ja peikkoja tuttuun tapaan.
Parasta pelissä on näppärä taistelusysteemi. Taistelun oppii nopeasti, mutta siitä löytyy yllättävää syvyyttä pelin loppumetreille asti. Hahmot oppivat kokemuksen kertyessä uusia taistelukykyjä, joita pelaaja voi valita käyttöön haluamallaan tavalla. Taistelussa on helppo vaihdella eri kykyjen ja hahmojen välillä. Hahmolle kertyneistä kyvyistä voi koota yhdistelmäliikkeitä, jotka laukeavat taistelussa yhdellä napinpainalluksella. Mahdollisia yhdistelmiä on lukemattomia, ja systeemin hauskuus piilee niiden virittelyssä.
Yksi White Knight Chroniclesin tuoreemmista ideoista on nettipeli. Se on yksinpelistä erillinen osuus, joskin moninpelin hahmo luodaan yksinpelin alussa. Erikoisesti moninpelihahmo myös kulkee päähenkilö Leonardin rinnalla mykkänä toverina koko yksinpelin läpi. Pelaajalta kestää hetki tajuta, että hänen alussa luomansa hahmo ei olekaan pelin päähenkilö. Moninpeli koostuu erikseen suunnitelluista tehtävistä, joita pelataan yhdessä viiden kaverin kanssa. Tapahtumapaikat ovat tuttuja yksinpelistä.
Alunperin japaninkielinen peli on dubattu kansainvälistä julkaisua varten englanniksi. Dubbausta ei viitsitä Japani-peleissä useinkaan tehdä kunnolla, mutta nyt äänityö on tehty paremmin kuin yleensä. Peli näyttää ja tuntuu lasten piirretyltä. Valitettavasti tämä tarkoittaa myös sitä, että mukana on ärsyttävillä äänillä kitiseviä mukahauskoja sivuhahmoja, aivan kuten niissä tusinapiirretyissä, joissa yksi näyttelijä vetää kaikki roolit.
Pelistä on povattu Japani-roolipelin pelastajaa, mutta pelatessa sitä on vaikea uskoa. White Knight Chronicles ei ole huono. Se on leppoisa ja kevyt, vähän liian lapsellinen, että aikuinen pelaaja jaksaisi sitä kovin pitkään.
PÄÄSTÖTODISTUS
Leikkisä Japani-roolipeli tuo mieleen lasten piirretyt.
– JUHANA PETTERSSON