Tunnelma ankarasta ja armottomasta sodasta on harvoin verkkoroolipeleissä ollut näin käsinkosketeltava. Heti alkumetreillä kääpiöiden tykit jyskyvät, viljamyllyt palavat, siviilejä lojuu maassa, ja Kaaoksen epäsikiöt hyökyvät ylle. Mitä pidemmälle peliä jauhaa, sitä paremmin käy ilmi, ettei sota säästele ketään, ja että hyviksetkin ovat vähemmän kirkasotsaisia sällejä. Warhammerin maailma on täynnä rapaa ja verta, ja ruttokin maksaa kympin.
Sodan molemmilla osapuolilla on kolme rotua, joista kullakin on kolme uravalintaa. Yksi on parantaja, yksi pitkän matkan taistelija ja yksi on lähimättäjä. Roolit ovat ehkä samankaltaiset, mutta jokaisen rodun versio samasta ammatista on hyvin erilainen. Tulimaagi polttaa kovaa ja komeasti, mutta tykkitorneja pystyttävä ja haulikolla räiskyttelevä kääpiö on fiilikseltään ihan eri maata. Valikoimasta on helppo löytää useampikin kiva duuni, jolla puuhastella pikkutunneille asti.
Massiivisten luolien sijaan maastosta löytyy julkisia suurseikkailuja, joihin voi osallistua yksinkertaisesti kävelemällä paikan päälle. Kourallinen pelaajia hoitaa tällaisen mini-skenaarion vartissa. Siitä saadut palkkiot arvotaan, mutta bonareita saa olemalla tehokas. Vaikka yksinkin seikkaillessa pärjää siis mainiosti, ryhmään etsiytyminen on aina hyvä veto. Allekirjoittanut ei muista yhtään verkkopeliä, jossa tämä olisi toteutettu näin kätevästi. Napin takaa löytyvät lähialueella olevat tiimit, sekä tieto, mitä he ovat puuhaamassa. Valitaan houkuttelevin ryhmä, liitytään mukaan, hoidetaan homma kotiin ja vaihdetaan tarvittaessa sakkia. Jouhevaa ja erittäin nopeaa.
Pelin varsinainen ydin on kuitenkin selkeästi pelaajien välinen taistelu. Massiiviset armeijat ottavat yhteen niin itsenäisissä skenaarioissa kuin avoimen maailman linnanvaltauksissakin. Molemmissa saadut voittopisteet kartuttavat armeijan saldoa, joten jo ensimmäisen tason rääpäle vaikuttaa sodan kulkuun. Kun pistetili on riittävän suuri, päästään valtaamaan vastustajan linnan edusta ja lopulta itse pääkaupunki. Tämä vaatii massiivista yrittämistä ja kymmeniä pelaajia. Tätä ennen voitolla oleva osapuoli nauttii kokemuspisteiden bonuksista sekä alennuksista kaupanteossa, eli jo pelkkä sodan käyminen lyö leiville.
WAR on esimerkillisen hyvä avaus uudelle verkkoroolipelille, mutta se ei tietenkään ole vailla puutteita. Näistä pahin on yksinpelin yllätyksetön sisältö. Se on sitä samaa itseään toistavaa huttua kuin kaikki muutkin verkkoroolipelit. Mennään tehtävälle, tapetaan sata nölliäistä, saadaan palkkio ja toistetaan ad nauseam. Bugeja ja pieniä suunnittelumokiakin piisaa. Edes yhteenlaskettuna nämä puutteet eivät kuitenkaan riitä kumoamaan pelin viehätystä, etenkin kun tulevat päivitykset paikkaavat puutteita vuorenvarmasti. Massiivisista taisteluista innostuville WAR tarjoaa ainutlaatuisen messevää meininkiä vuosiksi eteenpäin.
PÄÄSTÖTODISTUS
Pelaajien väliseen sotaan keskittyvän verkkoroolipelin upea avaus
