Dreamcast-pelien parhaimmistoon lukeutunut Virtua Tennis on saanut jatko-osan, joka on tällä kertaa julkaistu Playstation 2:lle. Virtua Tennistä pidetään yleisesti maailman parhaana tennispelinä (heti Pongin jälkeen), joten jatko-osan suhteen odotukset olivat korkealla. Me selvitimme pystyykö Virtua Tennis 2 vastaamaan sille asetettuihin odotuksiin.
Virtua Tennis 2 marssittaa tenniskentälle kuusitoista tennisammattilaista. Näistä kahdeksan on miehiä ja tällä kertaa mukana on myös kahdeksan naispelaajaa. Mukana ovat mm. Williamsin sisarukset, Patric Rafter sekä Carlos Moya. Varsinkin suuri osa miespelaajista on jo oman uransa ehtoopuolella ja nykypäivän kovimmat nimet loistavat poissaolollaan. Jokaisella pelaajalla on oma vahvuutensa, kuten hyvät syötöt tai voimakkaat rystylyönnit. Näitä vahvuuksia kannattaa pyrkiä hyödyntämään, sillä niillä saattaa saada juuri sen edun, jolla tiukan matsin saa käännettyä itselleen.
Pelimuotoja on kolme, ne ovat yksittäinen ottelu, turnaus ja uramoodina toimiva World Tour. Jokaisessa pelimoodissa pääsee pelaamaan niin kaksin- kuin nelinpeliäkin. Kaksi ensimmäistä pelimoodia sisältävät vain yksittäisiä otteluita, mutta World Tour sisältää paljon muutakin. World Tourin alussa luodaan kaksi pelaajaa, mies sekä nainen. Tämän jälkeen tahkotaan pelaajien taitoja kasvattavia minipelejä ja osallistutaan tennisturnauksiin. Minipelit on toteutettu erittäin hyvin. Niistä löytyy runsaasti vaihtelua, jonka ansiosta ne säilyttävät mielenkiintonsa suhteellisen pitkään.
Esimerkkeinä minipeleistä voisi mainita mm. keilailun, jossa keiloja kaadetaan tennispallolla ja minipelin, jossa pitää tuhota tankkeja tennispalloilla. Uramoodi on siis suurimmaksi osaksi tuttua kauraa pelisarjan edellisiä osia pelanneille, mutta jonkin verran uudistuksiakin on mukana.
Alkuperäisen Virtua Tenniksen vahvimpia osa-alueita olivat sen rautaiset kontrollit, eikä kontrolleja ole juuri muutettu tähän jatko-osaan. Suurin muutos on yhden uuden lyöntinapin lisääminen. Nyt lyönneistä saa hieman aiempaa monipuolisempia. Tärkein osa kontrollointia on kuitenkin pelaajan sijoittaminen pallon taakse. Jos pelaaja joutuu kurkottamaan osuakseen palloon, tulee lyönnistä voimaton ja epätarkka. Tasapainoisesta asennosta tehtyyn lyöntiin saa puolestaan ladattua reippaasti voimaa ja siten vastustaja joutuu vaikeuksiin. Syötön sijoittaminen haluttuun paikkaan on hieman entistä vaikeampaa, mutta harjoittelun jälkeen ässien syöttäminenkin onnistuu. Pitkät pallorallit ovat vähissä, sillä piste napsahtaa omaan tai vastustajan taskuun usein jo muutaman lyönnin jälkeen. Ainakin itse pidin enemmän pidemmistä palloralleista kuin tällaisista parin lyönnin pikapyrähdyksistä. Tästäkin huolimatta Virtua Tennis 2 on pelattavuudeltaan yksi parhaista PS2:n urheilupeleistä, vaikkei ihan edeltäjänsä tasolle ylläkään.
Tietokoneen tarjoama vastus on erittäin hyvää. Pelistä löytyy useita vaikeustasoja, joista jokainen löytänee itselleen sopivan. Helpoin vaikeustaso sopii loistavasti aloittelijoille ja kokemuksen karttuessa vaikeustasoa voi ruuvata ylöspäin. Tekoäly pistää siis kunnolla hanttiin ja pelkästään yksinpelinä Virtua Tennis 2 tarjoaa useiden kymmenien tuntien edestä pelattavaa. Moninpeli on kuitenkin Virtua Tenniksen suola. Kahden pelaajan väliset ottelut ovat erittäin hauskoja ja tarpeen vaatiessa molemmat pelaajat voivat mitellä nelinpelissä tekoälyn ohjastamia tennistaitureita vastaan. Virtua Tennis 2 tukee myös neljän pelaajan moninpeliä multitapin avustuksella.
Pelin visuaalinen ilme on hämmentävän kehno. Niin hahmoissa kuin kentissäkin on runsaasti sahalaitoja ja yksityiskohtiakin olisi voinut olla enemmän. Silloin tällöin pelissä esiintyy myös selvää pätkimistä. Tämä on outoa, sillä pelin grafiikka on sitä tasoa, että kohtalaisestikin koodattu grafiikkamoottori pyörittäisi sitä ilman minkäänlaisia ongelmia. Graafisen osa-alueen ainoa plussa tulee pelaaja-animaatioista, jotka ovat sulavia ja monipuolisia.
Pelin musiikillinen anti kuulostaan ensimmäisillä kuuntelukerroilla ihan kelvolliselta, mutta valitettavasti samaa renkutusta joutuu kuuntelemaan tunnista toiseen. Useamman tunnin pelisession päätteeksi Virtua Tennis 2:n musiikki soi päässä vaikka itse peli olisi jo sammutettu. Yleisön ja kuuluttajan panos ei ole kovin erikoinen, eikä pelissä siten ole siellä olemisen tuntua. Tennispallon ja mailan väliset mäsähdykset kuulostavat sen sijaan hyviltä.
Virtua Tennis 2 on edeltäjänsä kaltainen huippupeli, jonka elinikä on erittäin pitkä. Yksinpelinä sen parissa kuluu pari kuukautta ja moninpelinä sitä voi pelata vuosia. Pelin visuaalinen ilme on oikeastaan ainoa osa, joka alittaa nykyiset standardit. Pelissä ei ole myöskään paljoa uudistuksia, kun sitä verrataan alkuperäiseen Virtua Tennikseen, joten alkuperäisen pelin omistajien kannattaa harkita kahdesti ennen pelin ostoa. Kaikille muille Virtua Tennis 2:sta uskaltaa suositella lämpimästi.
