Viittä vaille vainaa – arvostelussa Grandpa and the Zombies

Grandpa and the Zombies vie vanhuudenhöperyydestä kärsivän ukin keskelle zombieiden invaasiota. Ei muuta kuin rullaamaan!

13.10.2018

Switchin kannettavuus on tehnyt laitteesta otollisen alustan myös mobiilimarkkinoilla pärjänneille teoksille. Nintendon konsolin rauhallisempaan syksyyn yrittää iskeä kiinni myös Grandpa and the Zombies, joka ilmestyi Android- ja iOS-alustoille jo vuonna 2014. Vierivät vuodet eivät raasta indiestudion pikkupelejä samalla tavalla kuin isoja jättijulkaisuja, mutta näinköhän kypsyttely on tehnyt vaarillekaan hyvää.

Grandpa and the Zombies on yksinkertainen pikkupeli, jossa pelaajan tehtävä on ohjastaa pyörätuolissa rullailevaa ukkia kentästä seuraavaan. Uuteen tasoon pääsee hissille rullailemalla, mutta asia ei ole ihan näin yksinkertainen. Haastetta tuo jarrujen puute sekä elävien kuolleiden marssi. Soppaan on siis yhdistetty kaksi simppeliä ja monesti nähtyä ideaa, joiden sekoituksesta on saatu irti ihan kiva kokemus. Harmillisesti ei vain paljoa enempää.

Yksinkertainen pelimekaniikka perustuu vuoropohjaiseen kentän kallisteluun, jossa liikkuminen siirtää niin vaaria kuin zombejakin. Eteneminen vaatii esteiden hyödyntämistä, jotta hidasteet, töyssyt ja kuolleet ovat sopivassa järjestyksessä uusien alueiden saavuttamiseksi. Zombiet voi toki yleensä viskata kartalta pihalle ohjaamalla ne seinässä ammottavasta reiästä ulos, mutta samalla osa kentän kerättävistä karamelleista jää herkästi saamatta. Teoksen juju onkin pitää sopivasti vihulaisia mukana ja mieluusti vielä sopivissa paikoissa, jotta näitä voi hyödyntää keräilyesineiden haalimisessa.

Kentät sinänsä ovat simppeleitä ja mukavia aivopähkinöitä, joiden läpirullaaminen ei ole kummoinenkaan haaste. Murheenkryyni on enemmänkin tarve saada viimeinenkin namu matkaan, sillä osa karkeista on jemmattu mitä haastavimpiin kätköihin. Jokaisen herkun saaminen vaatii erilaisten vihollisten hyödyntämistä. Siinä missä perinteinen lihansyöjäzombie haukkaa ukista palan ja päättää pelin, esimerkiksi pakkopaitaan pukeutunut kuollut toimii mukava pehmusteena. Erilaiset sähköansat sekä muut hidasteet tehoavat yhtä lailla niin pelaajaan kuin vihollisiinkin, joten kentän salojen hoksaaminen on avain etenemiseen.

Pelattava ei lopu ihan heti hesken. Teoksen 120 kenttää on jaettu neljään maailmaan, joten tahkottavia pulmia piisaa useammankin bussimatkan edestä. Tosin mobiilipelitausta paistaa läpi, sillä yksinkertaisen pelimekaniikan päälle ei ole rakennettu tarinaa tai muutakaan koukkua, joka pitäisi pihdeissään. Grandpa and the Zombies onkin mukavaa herkkua hetkeen jos toiseen, mutta pitkiin sessioihin se ei sovellu.

Yksinkertaisuus näkyy myös ulkoasussa, joka on kaikessa simppelissä piirrosmaisuudessaan oikein hauskaa nähtävää. Silmäkarkkia tai erityisen ikimuistoista äänimaisemaa ei tarjota, mutta eipä sellaista pikkupeliltä oikein sovi odottaakaan. Audiovisuaalinen tyyli on selvää, mikä on tarkkuutta ja hoksottimia vaativassa pulmanpähkäilyssä kaikista tärkeintä.

Noin kahdeksan euron hintainen Grandpa and the Zombies on kiva pikkupeli, joka ei yritäkään olla mitään sen enempää. Tekemistä riittää pitkäksi aikaa, ja saksalainen tekijätiimi on saanut haalittua yksinkertaisesta mekaniikasta mukavia niksejä zombientäyteiseen kokemukseen. Mikäli kaipaat Switchille reissua varten kevyemmän virikkeen aivonystyröillesi, Grandpa and the Zombies tarjoaa rahalle vastinetta. Syvällisempiä kokemuksia kaipaavat osaavat varmasti katsoa muihin suuntiin ilman turhia varoituksiakin.

Saatavilla: Switch
Ikäraja: Ei PEGI-ikärajaa

Lisää luettavaa