Mariot, Donkey Kongit, Pokémonit ja muut Nintendon perinteiset suosikkisarjat ovat saaneet vaivihkaa haastajan. Jo vuonna 1990 ensiaskeleensa ottanut Fire Emblem -strategiasarja ei ehkä vaikuta kaikista mediaseksikkäimmältä, mutta saagan suosio on noussut osa osalta. Nintendo 3DS:n kesäviihteeksi suunnattu Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia tarjoaa maanmainion uusioversion vuoden 1992 Fire Emblem Gaidenista. Erinomainen taskutaktikointi ei ainakaan vähennä sarjan kasvavaa mainetta länsimaissa.
Uusvanha nimihirviö kertoo sotaisan valtakunnan tarinan, jossa pahaa imperiumia kuritetaan kahden sotajoukon voimin. Pelaaja saa juonikuviota alustavien ensimetrien jälkeen päättää sotivan sankarinsa. Taistoja voi suorittaa ylväällä Almilla tai punahiuksisella Celicalla. Kaikki tehtävät on toki hoidettava tarinan edistämiseksi, mutta vuorotellen ohjattavien sankarijoukkojen käskyttämisestä saa roimasti lisävariaatiota.
Fire Emblem Echoes: Shadow of Valentia tarjoaa hahmojoukkojen ohella myös toisen suuren valinnan: pelin vaikeusasteen. Teosta voi pelata perinteisellä tai kasuaalilla haasteella varustettuna. Traditionaaliseen meininkiin luottavat joutuvat jälleen kiperien valintojen eteen, sillä taistoissa kaatuneet sotilaat kuolevat aina lopullisesti. Tämä tuo jokaiseen mättöön lisäjännityksen, sillä rakkaista sotureistaan ei tohtisi ikinä luopua. Helpotetulla vaikeusasteella sotivat taistelijat sen sijaan paranevat visvaisistakin haavoistaan ilman pysyvää vahinkoa. Ominaisuus tarjoaa oivallisen ensikosketuksen sarjaan, mutta vaikeampi kokemus antaa kaikesta huolimatta syvällisemmän seikkailun.
Pelin noin 30 tuntia kellottava tarina porskuttaa eteenpäin taistelu kerrallaan. Rietastelevia vihollisjoukkoja listitään erillisillä sotakentillä, joissa joukkoja ohjastetaan vuoropohjaisesti. Pelin tuoreemmille osille tyypillinen kivi-paperi-sakset-rakenne on poissa kuvioista, sillä asevalikoimista uupuu kirveet. Yksinkertaisempi taistelusysteemi tekee kuitenkin mätkimisestä hauskempaa ja helpommin omaksuttavaa. Nyrkkisääntönä voi pitää sitä, että mahdollista tasovajetta kannattaa kompensoida maantieteellisellä edulla. Metsän siimeksessä piileksivät soturit voivat aiheuttaa yllättäviä menetyksiä kovempienkin sotamestareiden pyrinnöille.
Taistelut ovat oivallisia aivopähkinöitä purtavaksi. Sodankäynnin parissa viihtyy muutamia heikosta suunnittelusta kärsivää irtomäiskettä lukuun ottamatta erinomaisesti. Erityiskiitos kuuluu simppelille pelimekaniikalle, jonka hoksaa varsin sujuvasti. Hitusen syvällisempi tutoriaali olisi ensikertalaisille varmasti mieleen, mutta sen vaatiminen tuntuu hiukan saivartelulta.
Mätkintä saa lisäherkkua pelin kokemussysteemistä, joka palkitsee jokaisen lyöntivuoron erikseen. Heikompitasoistenkin sotureiden kannattaa siis käydä moukaroimassa vihulaisia kokemuksen toivossa. Tasonnousujen kerääminen on hyvin yksinkertaista, sillä kertyneitä kykypisteitä ei voi asettaa itse. Sen sijaan hahmoluokkia voi halutessaan vaihtaa. Alun noviisikyläläisistä kouliintuu nopeasti melkoinen tappajaryhmä, joka iskee jousimiehillään kaukaa ja miekkasotureillaan kuolettavasti.
Sotatantereiden ohella voi käyttää aikaansa luolastoissa. Louhokset ovat ehostettu uusioversioon kolmiulotteisiksi seikkailualueiksi, mikä tuntuu hiukan turhalta. Aavistuksen Professor Layton -sarjaa muistuttavat alueet kampeaa läpi aarrearkkuja etsien, mutta veri vetää jo muutaman minuutin tauon jälkeen takaisin taistelukentälle. Onneksi luolastojen taistelut käydäänkin perinteisessä taktiikkanäkymässä.
Taistelut ja kaivokset nuohonneiden joukkojen kelpaa käydä välillä nuolemassa haavojaan kylissä. Peliä rytmitetään tyylikkäillä välivideoilla sekä varsin fantasiahenkisellä dialogilla. Kylissä ja kaupungeissa vieraileminen kannattaa muutoinkin, sillä matkan varrella törmää jos jonkinlaisiin rekryttäviin sotureihin. Lisäksi oman sotajoukon tasojenkeruuta voi nopeuttaa erillisillä välineostoksilla, jotka tuovat iskuihin roiman lisäpotkun.
Kun Fire Emblem Echoes: Shadows of Valentia on taktisen erinomaisuutensa ohella vielä ehostettu audiovisuaaliseksi ilotulitukseksi, voi teosta kutsua hyvällä omatunnolla mainioksi kokonaisuudeksi. Uusioversion muutaman uudet lisäherkut eivät erityisemmin avaudu länsimaalaisille, sillä alkuperäisteos jäi aikanaan vain japanilaisten herkuksi. Siitäkin huolimatta on helppo todeta, että kyseessä on menneisyyden tuulia ja nykyajan komeutta liudentava kokonaisuus, jonka ohittamiselle ei ole syytä. Fantasiahenkisten taktikointipelien kanssa veljeilevät saavat uusvanhasta Fire Emblemistä erinomaisen kesälahjan.
Saatavilla: Nintendo 3DS
Ikäraja: 12 (PEGI)