Vuonna 1997 alkanut V-Rally-sarja on edennyt jo kolmanteen osaansa, kilpaillen rallipelien kuninkuudesta tulevan Codemastersin samaa järjestynumeroa kantavan Colin McRae Rallyn ja Sonyn WRC:n kanssa. Tehtävä ei ole helppo, mutta V-Rally 3 pistää kyllä hyvin kampoihin. Heti ensituntumalta tulee sellainen kutina, että ranskalainen Eden Studios on saanut jotain hienoa aikaiseksi.
Autoihin on upotettu yli 15 000 polygonia ja se kyllä näkyy. Itse radat vievät kuitenkin voiton autoista. Niissä on jokaisessa puoli miljoonaa polygonia ja mielenkiintoista kyllä, jokaisen radan on väsännyt eri pelisuunnittelija. Radat ovat erittäin yksityiskohtaisia, rusakot juoksevat tien yli, puut näyttävät ihan puilta ja eri maat eroavat hyvin toisistaan. Mukana on niin Suomea, Korsikaa, Ruotsia, Ranskaa, Englantia, Keniaa kuin Saksaakin. Sääolot vaihtelevat mukavasti, kuten myös vuorokauden ajat.
Tuntuma autoon on hyvä ja tuntuu varsin realistiselta, peli onkin toimiva sekoitus realismia ja arcadea. Ajaminen on Colin Mcrae ?tyyppistä sivuliirtoa, mutta ilmalentojen aikana autot käyttäytyvät ikävän levottomasti. Auto kääntyy kiitettävästi, mutta vaikuttaa hivenen liian ?valtamerilaivamaiselta?. Vauhdin tuntu on kuitenkin ehdottomasti läsnä ja kun pääsee parempien autojen rattiin, alkaa ihan pelottamaan. Se mikä kuitenkin erottaa V-Rally kolmosen monesta kilpailijastaan, on toimiva vahinkomallinnus ja auton reagoiminen ympäristöön.
Ensinnäkin auto todella hajoaa kappaleiksi, jos sitä käyttää radan reunoissa. Esimerkiksi etupuskuri voi irrota ja jää pyörimään auton eteen. Auton hajoamisen kuulostaa aidon ikävältä ja se vaikuttaa ajettavuuteen. Pelissä pitää oikeasti ottaa huomioon se, että auto pysyy kasassa kisan loppuun. Jos tippuu jyrkänteeltä alas, niin se kisa on sitten siinä. Valitettavasti kartanlukija ei ole aina ihan ajoissa ja tämä tosiasia pitää myös osaltaan pelaajan varpaillaan. U-käännöksestä on myöhäistä ilmoittaa viittä metriä ennen, kun auto on kevyessä matalaliidossa nyppylän jäljiltä ja mittari kaakossa. Pieni kartta jossain alalaidassa voisi auttaa tähän.
Ajon aikana pelissä ilmoitetaan ruudun oikealla laidalla symboleilla, mikä autossa on rikki. Nämä symbolit eivät ole kuitenkaan aivan selviä, varsinkin kun autoa korjatessa varikolla ne eivät ole käytössä. Yrityksen ja erehdyksen kautta kuitenkin oppii nopeasti, mikä tarkoittaa mitä, sillä aina ei ole aikaa korjata kaikkea. Luonnollisesti autoa pääsee myös virittelemään jonkin verran.
Ympäristö tukee hyvin vauriomallinnusta. Tiellä kannattaa pysyä, sillä kun osuu tien sivussa olevaan kiveen, tukkiin, tai vaikka kaiteen reunaan, auto kiepsahtaa hyvin helposti ympäri. Monissa rallipeleissä päästetään pelaaja vähällä, mutta V-Rally kolmosessa rankaistaan kunnolla. Pelissä pitää tottua siihen, että pitää kaahata kuin mielipuoli pärjätäkseen, mutta riittämätön jarrun käyttö palkitaan komealla ilmalennolla ja tutustumisena paikalliseen puustoon. Kuulostaa aina yhtä kurjalta, kun karttamies kommentoi mällin jälkeen: ”We lost something”.
Peli ei ole helppo ja pääseminen V-Rally-moodissa mestariksi on monen epäonnistumisen ja itkun takana. Aina kauden alkaessa tehdään testiajoja ja siten päästään jonkin tallin jäseneksi. Mitä kovempi tiimi, sitä kovemmat pääsyvaatimukset. Päästyäsi tiimiin sinun pitää myös täyttää heidän odotuksensa siitä, millä sijalla olet kauden päätyttyä. Pärjättyäsi kisoissa paremmat tiimit ottavat sinuun sitten yhteyttä koeajojen merkeissä. Työtarjoukset ja sopimukset tehdään hauskasti sähköpostin välityksellä. Välillä myös kilpailevat kuskit hiillostavat pelaajaa sähköisesti ja heille voi sitten uhota pieksevänsä heidät tai olla diplomaattisen korrekti.
Vaikka pelissä on oikeita autoja kuten Peugeot 206, Subaru Impreza, Ford Focus, Mitsubishi Lancer Evolution 7 ja Citroen Xsara, kuskien tai kilpasarjojen nimiin eivät rahat ole riittäneet. Kisat kisataan 1.6 litraisten ja 2.0 litraisten sarjoissa. Pelissä on myös challange- ja time attack -moodit, joissa voi ottaa mittaa kolmesta kaveristaankin, mutta vuorotellen. On hyvin sääli, että pelissä ei voi pelata jaetulla ruudulla ollenkaan. Valikot ansaitsevat myös risuja, sillä ne ovat varsin sekavat ja kestää hetken, ennen kuin tajuaa miten niitä käytetään ja mitä mistäkin löytyy.
Vaikka loppujen lopuksi kyseessä ei ole täydellinen rallipeli, se tarjoaa hyvää viihdettä ainakin siihen asti, kunnes V-Rally-moodi on kaahattu läpi. Pelin vaikeustaso on juuri kutkuttavasti sellainen, että se pieksee pelaajan kokeilemaan vielä sen yhden kerran. V-Rally 3 tarjoaakin hyvän vaihtoehdon rallipelien ystäville ja pitää osaltaan siitä huolen, ettei PS2:lla rallipelien kuninkuus irtoa kenellekään helpolla.
