Unreal Tournament 2003 on saapunut kauppoihin. Kyseessä on kaikin tavoin paranneltu versio useita ”vuoden peli” -pystejä keränneestä Unreal Tournamentista, joka keräsi ympärilleen sankan fanijoukon. Unreal Tournament 2003:ssa ei tarvitse strategiointia, eikä aivojen käyttöä, vaan kyseessä on puhdasta toimintaa, jota pelatessa aivot voi jättää suosiolla narikkaan. Peliä ei ole suunniteltu yksinpeliä varten, vaan kohderyhmäksi on valittu alati kasvava toiminnannälkäisten moninpelaajien ryhmä. Unreal Tournament 2003 saapuu markkinoille hyvään aikaan, sillä puhdasta räiskintää sisältäviä sci-fi-toimintapläjäyksiä ei ole viimeaikoina näkynyt. Battlefield 1942 varmasti vie osan pelin myynnistä (ja päin vastoin), mutta pelien teemat sekä pelityylit ovat niin erilaisia, että suoranaista kilpailua näiden kahden pelin välille tuskin syntyy.
Unreal Tournamentin uutuuspainoksen sisuksista löytyy miltei neljäkymmentä kenttää, joita voi pelata moninpelinä tai yksinpelinä botteja vastaan. Varsinaista yksinpelikampanjaa ei ole, mutta jonkin verran johdonmukaisuutta yksinpeliin on saatu rakentamalla se turnausmuottiin, jossa pelaaja joukkueineen pieksee vastaan asettuvia joukkueita nousten turnaustaulukossa ylöspäin ja ylöspäin. Ennen varsinaiseen turnaukseen pääsyä pelaajan on selvitettävä harjoitukset, joissa taistellaan perinteistä deathmatchiä useita tekoälyn ohjastamia vastustajia vastaan. Kun vastustajat on piesty, päästään valitsemaan oma joukkue tarjolla olevista hahmoista, joiden taidot jakautuvat mm. tarkkuuteen sekä ryhmätyöskentelykykyyn. Tällä joukkueella lähdetään sitten varsinaiseen turnaukseen, jossa pyritään voittamaan vastaan asettuvat joukkueet yksi kerrallaan. Yksinpelin idea on vastaa pitkälti Quake 3:n vastaavaa, mutta Unreal Tournamentissä ei taistella yksin, vaan joukkueen kanssa.
Useissa selkeästi moninpeliin suunnatuissa peleissä yksinpeli on todella surkeaa, mutta tässä tapauksessa yksinpeliäkin jaksaa pelata ainakin silloin tällöin. Useista vaikeustasoista löytynee sopiva jokaiselle pelaajalle, kiitos hyvin suunnitellun tekoälyn. Tekoälyn ainoa miinus tulee esiin korkeimmilla vaikeustasoilla, jolloin bottien ampumatarkkuus nousee yli-inhimilliselle tasolle ja pelistä katoaa viehätys sen sileän tien. Kunnon yksinpelikokemusta etsiville UT2003 on laihanlainen paketti, joten yksinpeliä etsivien kannattaa kääntää katseensa muiden pelien suuntaan. Pari irtopistettä yksinpelistä on kuitenkin annettava, sillä siinä on sentään yritystä.
Räiskintäpeli ei olisi räiskintäpeli ilman kunnon asearsenaalia. Unreal Tournament 2003:sta löytyy neljätoista enemmän tai vähemmän tappavaa asetta. Mukana on erilaisia konetuliaseita, kolmipiippuinen raketinlaukaisin, tarkka-ammuntaan sopiva Lighting Gun sekä miniydinlatauksen laukaiseva Redeemer, nämä näin muutamia mainitakseni. Alussa pelaaja on varustettu suht. tehottomalla rynnäkkökiväärillä, mutta kenttiin on ripoteltu avokätisesti tehokkaampia aseita, joten tulivoiman puutteesta ei tarvitse kärsiä. Kentistä löytyy myös erilaisia poweruppeja, kuten lisäenergiaa, suojia ja adrenaliiniampulleja, joita popsimalla pelaaja pystyy tekemään yli-inhimillisiä ”urheilusuorituksia”. Adrenaliinin pumpatessa suonissa pelaaja voi vaikkapa pinkaista sellaisen pikapyrähdyksen, että satasen juoksijatkin jäisivät kakkoseksi.
Pelimuotoja on vain viisi, mutta ei sen enempää oikeastaan tarvitakaan. Pelimuotoihin kuuluu deathmatch, team deathmatch, capture the flag, double domination sekä bombing run. Näistä kolmea ensimmäistä tuskin tarvitsee selittää, mutta Double Dominationiin ja Bombing Runiin voitaisiin perehtyä vähän tarkemmin. Double Dominationissa jokaisessa kentässä on kaksi pistettä, joiden hallitsemista molemmat joukkueet tavoittelevat. Jos joukkue saa haltuunsa molemmat pisteet kymmenen sekunnin ajaksi, joukkueen tilille napsahtaa piste. Bombing Runissa pyritään saamaan kentällä oleva pallo vastustajan maaliin ja estää vastustajan maalintekoyritykset teloittamalla palloa kantava vihulainen. Kaikki pelimuodot ovat siis yksinkertaisia ja niihin pääsee nopeasti sisään. Näin UT2003:n aloituskynnys on saatu hyvin matalaksi.
Unreal Tournament 2003 on äärimmäisen nopeatempoinen. Hengähdyshetkiä ei juuri ole, sillä kentät ovat pieniä ja vihollisia vilisee joka puolella. Liipaisintakin tulee puristettua ainakin neljäsosa peliajasta. Nopeatempoinen toiminta on mukavaa vaihtelua pientä taktikointia vaativiin räiskintöihin, joita putkahtelee markkinoille vähän väliä.
Pelin grafiikkaa ollaan saatu ihastella jo pitkään, eikä lopullinen peli petä odotuksia myöskään graafisen loistonsa osalta. Useissa peleissä on kerrottava miltä osin grafiikka on erityisen vaikuttavaa, mutta tässä tapauksessa grafiikoita voi kehua kaikilta osin. Uskaltaisinpa peräti sanoa, että Unreal Tournament 2003 on PC:n parhaimman näköinen peli tähän päivään mennessä. Pelin grafiikkamoottori on todellinen mestariteos, sillä se ei vain puske näyttävää grafiikkaa, vaan se puskee sitä erittäin jouhevasti. Vaikka pelin minimivaatimukset ovat korkeat, ei peli vaadi mitään ultimaattista tykkikonetta pyöriäkseen kunnolla. Nettikoodikin tuntuu olevan hyvin koodattu, sillä lagia ei juurikaan esiinny.
Unreal Tournamen 2003 tarjoaa erinomaista toimintaviihdettä, jossa ei tarvitse ajatella muuta kuin vihollisen nöyryyttämistä. Pelissä ei siis ole mitään strategisia elementtejä tai muita joutavuuksia. Vain pelkkää toimintaa, ja pirun mukavaa sellaista. Moninpelinä Unreal Tournament on siis loistava ja yksinpelikin yllättää olemalla ihan kohtalaista tasoa. Olisin voinut sanoa heti alkuun, että moninpeliräiskinnän ystäville UT2003 on pakko-ostos, mutta pitihän minun saada sinut lukemaan tämä arvostelu loppuun asti.
