Xbox tarvitsee monen mielestä vielä lisää megapelejä, vaikka marraskuu olikin erinomaista aikaa Xbox-pelaajien kannalta. Marraskuun pelirysäyksen viimeinen osallistuja on Unreal Championship, joka on sukua PC:n Unreal Tournament 2003:lle.
Unreal Championshipiä on odotettu sen julkistamisesta asti, osittain siksi että se on myös yksi Xbox Liven ensimmäisistä todellisista megapeleistä. Liveen ei kuitenkaan Suomesta voi vielä osallistua, joten Unrealin on pärjättävä omilla avuillaan. Onneksi peli on juuri sitä mitä lupaakin, hektistä ja nopeatempoista räiskintäviihdettä.
Yksinpelissä pelaaja joutuu selvittämään neljä turnausta, joissa jokaisessa on seitsemän matsia. Ottelut saa käydä vapaassa järjestyksessä, joten kyllästymistä ei siinä suhteessa synny. Botteja vastaan taisteleminen on kuitenkin itsessään aika päämäärätöntä. Vaikeustason boteille saa valita neljästä vaihtoehdosta.
Yksinpeli edustaa paketin vähiten kiinnostavaa antia, mutta se on kuitenkin hyvä pelata läpi, sillä siinä oppii kentät ja pelimuotojen salat. Pelaaja saa valita oman hahmon ja 5 tiimikaveria, mutta hahmot vaikuttavat vain oletusaseisiin. Tekoälyn ohjastamille hahmoille saa ennen jokaista matsia säätää aggressiivisuuden tason (defense, offense, freelance), joka myös vaikuttaa pelitapahtumiin: puolustuskannalle jätetyt heput jäävät omaan tukikohtaan partioimaan, offensella hahmot metsästävät vihollisia, ja freelancet tekevät mitä tahtovat. Hahmoja voi myös komentaa yksinkertaisilla komennoilla kesken matsin. Lisäboostia omalle hahmolleen saa käyttämällä adrenaliini-pillereitä, joiden avulla saa huomattavan edun tiukoissa taisteluissa.
Pelimuodot ovat team deathmatch, lipunryöstö, double domination ja bombing run. Deathmatch ja lipunryöstö ovat tuttua kauraa kaikille moninpelejä pelanneille, mutta double domination ja bombing run kaipaavat esittelyä. Ensiksi mainitussa tarkoitus on pitää kahta valtapistettä hallussa 10 sekunnin ajan, jonka jälkeen pistetili kasvaa yhdellä. Bombing runissa pallo pitää saada vastustajan maaliin hinnalla millä hyvänsä. Molemmat pelimuodot ovat hyviä ja tuovat mukavaa vaihtelua normaaleihin mättöfestivaaleihin.
Moninpelissä tai omissa harjoituskekkereissä on mukana vielä Survivor (1-on-1) ja normaali deathmatch.
Kontrollit ovat mainiot, eivätkä poikkea hyväksi havaituista metodeista. Ainoa erikoisempi ominaisuus on tärkeä tuplahyppy, mutta sekään ei vaadi sormiakrobatiaa. Kontrolleja voi myös säätää mieleisekseen – monet varmasti haluavat kytkeä esimerkiksi autoaimin pois päältä välittömästi.
Moninpeli on toteutettu yksinkertaisesti, mutta alussa ihmettelin mihin se on piilotettu. Valikoista kun ei löydy selkeätä ”multiplayer”-kohtaa. Kävi sitten ilmi, että pelaajat voivat liittyä käynnissä olevaan matsiin painamalla starttia – looginen ratkaisu, kunhan siihen ensin tottuu. Lopettaessa jokaisen pelaajan pitää poistua matsista erikseen. Profiileilla kikkailu aiheutti moninpelissä myös pientä miettimistä. Alkuvalikoissa valittuna oleva profiili tulee instant actionin aloittavan pelaajan profiiliksi, eikä profiilia voi valita myöhemmin, ellei ykköspelaaja poistu pelistä ja tule takaisin toisella profiililla.
Uusi ongelma muodostuu, kun halutaan botteja taisteluihin mukaan. Botit voi kytkeä pois tai päälle ennen matsin aloittamista, mutta niiden määrää ei voi valita (määrä tulee kentän mukaan). Tästä johtuen esimerkiksi nelinpeli bottien kanssa on ylikansoitettua, ja kentällä temmeltää kolme ”ylimääräistä” bottia. Asiaa ei yhtään auta se, että botteja ei voi kytkeä pois yksitellen. Myöskään niiden joukkueita ei voi itse manuaalisesti vaihtaa, mikä on todella suuri miinus. Pelissä on jonkinlainen automatiikka jengivaihdon suhteen, mutta se ei toimi kovin hyvin. Ainoastaan ihmispelaajat vs. botit -tyylisen ottelun saa helposti pystyyn, mutta muunlaiset yhdistelmät ovat isomman työn takana, eivätkä välttämättä onnistu lainkaan.
Peliä ei myöskään saa oikealle pauselle, vaan kaikki valikkosäädöt tapahtuvat pelin edetessä omaa tahtiaan. Tämä on ehdoton miinus. Lisäksi valkoisesta ja mustasta nappulasta saatavat statistiikat täyttävät aina koko ruudun, eikä niitä saa omalle pikkuruudulleen ollenkaan muiden näkökenttää pilaamasta. Todettakoon vielä, että peli ei tue omaa soundtrackiä. Nämä puutteet pistävät miettimään, josko Unreal Championship olisi kaivannut vielä muutaman kuukauden lisäaikaa suunnittelupöydällä.
Kun tarvittava alkusäätely on tehty, voi murheet ja huolet unohtaa. Moninpeli itsessään on sen verran hauskaa hupia, että edes paikoitellen esiintyvä pieni tahmaaminen ei menoa haittaa. Pelimuotoihin saa erinomaista vaihtelua hauskoilla mutaatioilla. Esimerkiksi Instagib-moodissa kaikille annetaan shock riflet ja yksi osuma tappaa. Osiris 2 -kentässä Instagib yhdistettynä LowGraviin (vähemmän painovoimaa -> korkeammat hypyt) on hauska kokemus.
Jokaiselle pelimuodolle on räätälöity n. 5-10 kenttää, joten vaihtelua riittää laajoista ulkokentistä tiukkoihin sisäareenoihin. Kaikissa kentissä ja pelimuodoissa voi säätää mm. aika- ja tapporajoja, sekä pelaajien lukumäärää ja aiemmin mainittuja mutaatioita.
Aseiden määrässä on tehty hyvä valinta, sillä Unreal Championship ei brassaile satojen aseiden valikoimalla, vaan se on keskittynyt noin kymmeneen hyväksi hiottuun aseeseen. Täysin ylivoimaista asetta ei ole, ja aluksi turhilta tuntuville teleportaatio- ja melee-aseillekin on oma paikkansa muiden tappovälineiden joukossa.
Testasin moninpeliä pikaisesti myös netissä XBConnectin avulla, eikä minkäänlaista lagia esiintynyt kahden suomalaisen pelaajan välillä. Myös kolmin- ja nelinpeli onnistui sekä amerikkalaisten että eurooppalaisten pelaajien kanssa ilman suurta lagia. Servereitä löytyy muutama, mutta harmittavasti suurin osa on tavallista deathmatchia. Huomioitavaa on myös se, että Unreal Championship (ja Mech Assault) ei tee eroa NTSC- ja PAL-versioiden välillä, vaan eri versiot voivat pelata ristiin. Kaiken huipuksi pelin dedicated server -ominaisuutta voi hyödyntää uusimmassa XBConnectin versiossa. UC on kuin tehty XBC:lle, ei voi muuta sanoa.
Tekniikka on virheetöntä, pientä hidastelua lukuun ottamatta. Nelinpeli nykii välillä sietämättömästi, mutta kolminpeli toimii huomattavasti paremmin, kuten myös kaksinpeli. Yksinpelikin tahmaa aika ajoin, mutta ei häiritsevästi. Grafiikka on ehkä kauneinta mitä Xboxilla on tähän mennessä nähty, mikä on paljon sanottu. Äänet ja musiikit sopivat peliin, vaikka eivät herätäkään suuria tunteita.
Kokonaisuus on hyvä, mutta kärsii pienistä puutteista. Yksinpeliksi Unrealista ei ole, mutta system link -partyjä järjestäville peli on lähes pakollinen hankinta. Satunnaisesti moninpelejä pelaaville Unreal Championshipiä voi myös suositella, mutta ehkä vasta Xbox Liven maaliskuisen julkaisun jälkeen.