PlayStation 3 on tunnetusti tehokas laite, mutta tähän mennessä sen pelivalikoima jättää vielä toivomisen varaa. Sitä suuremmalla syyllä pelaajien on syytä innostua Uncharted: Drake’s Fortunesta, sillä nyt tarjolla on täyttä laatua. Peli näyttää todella hyvältä, mutta mikä vielä tärkeämpää, siinä on myös sisältöä.
Pelaaja astuu aarteenmetsästäjä Nathan Draken kenkiin. Nathan uskoo olevansa tutkimusmatkailija Sir Francis Draken jälkeläinen ja on innokkaasti esi-isänsä aarteen jäljillä. Mukana seikkailussa ovat myös Nathanin hankaluuksin taipuvainen ystävä Sully ja nokkela reportteri Elena. Kolmikko muodostaakin poikkeuksellisen hauskan ja sympaattisen hahmojoukon.
Varsinainen peli koostuu kahdesta asiasta, kiipeily- ja hyppimiskohtauksista ja silmittömästä räiskinnästä. Molemmat toimivat todella erinomaisesti. Vaarallisesti rapistuvilla raunioilla keekoilu on näyttävää ja hauskaa, toiminnassa taas riittää potkua alusta loppuun saakka.
Lyijyn halkoessa ilmaa suojan käyttö on ensiarvoisen tärkeää, mutta pelkkä kivipaaden takana väijyminen ja vihollisten napsiminen ei riitä, sillä tekoäly on yllättävän ärhäkkä ja fiksu. Kun pelaaja keskittyy yhteen viholliseen, voi olla varma siitä, että toinen yrittää koukata kylkeen. Jos pelaaja jää paikalleen liian pitkäksi aikaa, jalkoihin tömähtää takuulla kranaatti. Tekoäly toimii onneksi myös omalla puolella, sillä Sullyn ja Elenan ollessa mukana apuri tekee kerrankin jotain muutakin kuin vetää tulta puoleensa.
Pelissä on erityisen hauska meininki, sillä vaikka Nathan onkin selvästi hyvin pätevä, hän ei ole mikään täydellisen itsevarma superninja. Koko peli onkin eräänlainen jatkuva läheltä piti -tilanne, josta sankari ei selviä naarmuitta. Jokaisen kiipeilyurakan jälkeen ollaan varmasti mustelmilla ja rystyset verillä, ja jokainen tulitaistelu on paniikinsekaisen uhon täyttämä rymistely. Esimerkiksi Nathanin pitämä hysteerinen älämölö kranaatin laskeutuessa viereen tuntuu aidolta.
Kaikki tämä on toteutettu virheettömällä huumorilla, joka ulottuu myös hahmojen väliseen kanssakäymiseen, ja juuri se tekee pelistä niin hauskan. Pelin kiipeily- ja toimintaosuudet ovat taattua laatua, mutta juuri tekijöiden taitavan humoristinen ja hahmolähtöinen ote tekee pelistä niin puoleensavetävän. Vain loppuvaiheen kömpelöstä vesiskootteriajelusta ja eräästä turhan pitkästä, pakkopullalta tuntuvasta vihollisrämpimisvaiheesta täytyy vähän narista, mutta nämä seikat eivät pilaa kokonaisuutta. Jos yhden ainoan pelin takia nyt ylipäätään kannattaa ostaa PS3, tämä on se peli.
PÄÄSTÖTODISTUS
PlayStation 3:n kiistatta parasta antia
