Too Human -toimintaroolipeli yhdistelee scifiä skandinaaviseen mytologiaan. Pelin päähenkilö on Baldur, yksi kyberneettisesti parannelluista Aesir-jumalista, jotka suojelevat ihmiskuntaa. Pelin aluksi lähdetään jahtaamaan ihmisiä mutustelevaa GRNDL-konehirviötä, minkä jälkeen juoni siirtyy käsittelemään jumalten välistä konfliktia.
Tarinankerronnassa on tavoiteltu vähäeleistä tyylikkyyttä, mutta lopputulos on sekava soppa, jota kehno ääninäytteleminen ja käsikirjoitus eivät juuri auta. Ajoittain seikkaillaan myös ulkoisesti fantasiamaailmalta näyttävässä kyberavaruudessa. Siellä lähinnä etsitään hohtava kohta maastossa ja painetaan nappia, että saataisiin tosimaailmassa ovi auki, jotta päästäisiin tappamaan seuraava vihollislauma ennen uutta ovea.
Too Humanin ydin on persoonallinen lähitaistelu. Toisella tatilla ohjataan hahmoa, toisella tehdään hyökkäyksiä haluttuun suuntaan. Erikoishyökkäyksiä tehdään esim. kääntelemällä kumpaakin tattia. Tästä seuraa tietysti perinteinen ongelma – kun kameraa ei voi ohjata tatilla, se näyttää turhan usein mihin sattuu.
Tarjolla on myös tuliaseita, joita hallitaan ohjaimen liipaisimilla. Tuliaseilla ammuskelu on melko turhanpäiväistä röpöttelyä, sillä ne eivät tunnu kovin järeiltä. Automaattitähtäys nappaa usein väärän kohteen sekä jumittuu raatoihin. Lähitaistelussa taas on ehdottomasti hetkensä – Baldur sinkoilee pitkin kenttää, viskoo vihollisia ilmaan ja mätkii niitä lennosta. Mukana on myös hyödyttömiä ryhmäkavereita, jotka luovat tunnelmaa huutelemalla toimintapelikliseitä ja kommentteja, jotka ovat kuin suoraan viikinkimetallibändin sanoituksista.
Kun hahmo kuolee, combo-mittari ja kokemus nollautuvat ja hahmo heitetään edelliseen tallennuspisteeseen. Vastustajien vammat säilyvät, mutta varsinainen rangaistus on ylipitkä kuolinanimaatio, jota ei voi ohittaa, sekä juokseminen takaisin taisteluun.
Kokemuspisteillä voi ostaa taitoja kolmesta eri taitohaarasta. Pisteet voi pientä maksua vasten jakaa milloin tahansa uudelleen, joten valinnat eivät ole peruuttamattomia – eivätkä kovin kiinnostavia. Taitoja monipuolisempi on tavarajärjestelmä, joka on etenkin alussa varsin sekava. Vastustajat pudottelevat kasoittain tavaraa, joiden nimet ovat tyylilajia ”ällistyttävän messinkisyyden messinkinen alasuoja”. Romua piisaa, eikä sen kanssa näpertely sytytä.
Too Humanista näkee selvästi, mihin pelisuunnittelijat ovat pyrkineet, mutta lopputulos on sekava ja lattea soppa. Kaksinpelissä vastustajien pompottelu on hetken aikaa hauskaa hupia, mutta muuten peliä ei voi suositella toiminta- eikä roolipelifaneille. Kuutoseen arvosanan nostaa vain lähitaistelun vauhdikkuus.
PÄÄSTÖTODISTUS
Sekava sillisalaatti vauhdikkaalla lähitaistelulla
