Tony Hawk-sarja alkaa vähitellen olla aikamoinen instituutio ja Tony Hawk henkilönä tunnetuimpia pelihahmoja, vaikkei ihan Mario vielä olekaan. Tätä pelisarjaa voi myös osoittaa syyttävästä siitä, että kaupat pullistelevat kaikenkarvaisia extereme-pelejä aina BMX:stä ja surffauksesta lähtien. Joka tapauksessa nyt on arvostelussa Tony Hawk�s Pro Skater nelosen GameCube- versio, mutta peli ilmestyy myös PS2:lle, Xboxille, GBA:lle ja PSonelle.
Haukat ovat olleet aina mielenkiintoinen sekoitus realismia ja arcade-meininkiä. Nyt sarjan neljäs osa ottaa askeleen yhä kauemmas todellisesta elämästä ja onkin suositeltavaa, että tätä peliä pelattuaan lähiöiden lökäpöksyt eivät lähtisi ostareille temppuja tekemään, sillä muuten sattuu ja paljon. Pelissä pelkästään lauta kulkee noin 30 km/h tasaisella alustalla, joten vauhti on hurjaa ja temput ovat entisestään menneet villeimmäksi, vaikkei mitään SSX-tyyppistä ilakointia olekaan luvassa. Lauta on myös asteen herkempi käsitellä. Hetken totuttelun jälkeen Tony Hawk -veteraani on kuitenkin hetkessä yhtä laudan kanssa.
Pelistä on poistunut aikaraja itse kentistä, mutta tehtävissä ne ovat, joskus jopa vähän teennäisesti eli aina niitä ei tarvittaisi. Kuten monissa muissakin extremepeleissä, nyt Tony Hawkissakin tehtävät saadaan juttelemalla kentillä tietyissä paikoissa seisoskeleville ihmisille. Ja aivan kuten esim. Aggressive Inlinessä, voi autojen ja muiden kulkuneuvojen takaa ottaa kiinni eli jäniksenä pääsee matkustamaan. Ramppien yli pääsee myös kepeästi olkanäppäimiä painamalla. Vapautta on lisätty myös antamalla pelaajan valita kahdesta seuraavasta kentästä sen, joka avataan, mikäli pisteitä löytyy tarpeeksi. Kentän voi myös ostaa auki ansaitsemillaan rahoilla, kuten myös erikoisempia skeittaajia, cheatteja, videoita jne.
Tehtäviä on 190 ja ne ovat monipuolisempia kuin koskaan. Jo klassikoksi muodostuneen kirjainten metsästämisen lisäksi on luvassa kilpa-ajoa lauta selän alla, turistien tiputtamista veteen, kummitusten karkottamista temppuja tekemällä, tavaroiden keräämistä, maalarin pelastamista hain hampaista, eläinten ruokkimista ja poliisien härnäämistä. Pelissä on siis laaja skaala hyvin erilaisia tehtäviä, joiden liittyminen skeittaamiseen on vähän niin ja näin. Toisaalta minipeleistä saa hyvät naurut, kun esim. pelaa skeitillä tennistä tai väistelee apinoiden heittämiä ulosteita. Moninpeli on myös mukana ja siinä on uusia pelimuotoja kuten score challange ja hilpeästi nimetty Combo Mambo.
Pelistä löytyy 14 skeittaajaa, mutta koska pelaajaeditori on nyt niin monipuolinen, ei valmis skeittaaja oikein kiinnosta. Skedeheebon voi muokata aina paidan logosta lähtien ja jos välttämättä haluaa olla isänmaallinen, voi skeittaajalleen laittaa Nokia-paidan(Nokian logoa onkin ainakin tämä peliarvostelija viime aikoina bongannut näistä extremepeleistä ihan urakalla). Mukana on myös kenttäeditori, jonka avulla voi yrittää rakennella parempia kenttiä kuin Neversoftin pojat. Musiikkipuolella ollaan sitten menty liikaakin varman päälle, kun pelin soundtrackiltä löytyy sellaisia legendabändejä kuten Sex Pistols, N.W.A, AC/DC ja De La Soul.
Grafiikan puolesta peli edustaa sitä Neversoftille tyypillistä �ihan kivaa, mutta ei missään nimessä hämmästyttävää� �linjaa. Jotkut ovat marisseet ruudunpäivitysongelmista GC-version suhteen, mutta se on tässä pelissä niin mitätön ongelma, ettei siitä tarvitse välittää. Siinä missä lautailijoiden animaatiot ovat jälleen kerran upeita, tehtäviä antavat ihmiset ovat ulosanniltaan varsin kehnon oloisia. Se, että tehtävät saa aina joltain kentän hahmoista, nostaa myös heikon ääninäyttelyn valitettavasti silmään tai siis korvaan. Kai kyse on osaltaan tietystä camp-hengestä tai jotain, mutta siitä huolimatta dialogi ansaitsee ruoskaa.
Vaikka kaikkea on entistä enemmän ja Neversoft on tehnyt taas todellista taidetta kenttäsuunnittelun ja pelattavuuden suhteen, iskee haukka-veteraaniin pieni kyllästymisen tunne jo siinä vaiheessa, kun puolet kentistä on avattu. Tämä kaikki on loppujen lopuksi nähty jo ennekin ja huolimatta pelaamisen määrästä kaikkine extroineen, iskee pieni Tony Hawk-ähky. Mutta tämä johtunee osittain siitä, että THPS4:ssa on jo niin paljon tehtävää, että peliä ei yksinkertaisesti pysty rummuttamaan yhteen syssyyn läpi. Vaikeustaso on myös paikoittain kohtuullisen korkealla ja varsinkin jotkut aikarajat pistävät lähistöllä olevan kodin irtaimiston vaaravyöhykkeelle.
Kaiken kaikkiaan Tony Hawk’s Pro Skater 4 on hieman ongelmallinen tapaus. Varsinkin edellisen osan omistajille se ei välttämättä ole mikään pakko-ostos. Ellei sitten ole sarjan fani ja meitähän löytyy. Saa nähdä, miten pelisarja jatkossa kehittyy ja tullaanko sitä tulevaisuudessa parjaamaan samalla tavalla kuin EA:n vuosittaisia päivityksiä. Joka tapauksessa Tony Hawk -oikeudet on ostettu Activisionin huomaan toviksi ja sarja saakin varmasti pitkään jatkoa. On pitkälti makuasia, pitääkö tätä osaa sarjan parhaana. Mutta jos et jostain ihmeen syystä ole tutustunut Tony Hawkkeihin, tämä peli tulee räjäyttämään tajuntasi. Sillä vakavaa riippuvuutta aiheuttavassa Tony Hawk’s Pro Skater 4:ssa on sen verran laajuutta, loistava pelattavuus ja ilmiömäinen kenttäsuunnittelu, ettei se loppujen lopuksi jätä ketään kylmäksi.
