Tony Hawk’s Pro Skateristä on pikkuhiljaa syntynyt pelimaailman ikoni. Jonkin verran auttaa, että pelissä mallinnetaan tällä hetkellä todella trendikästä skeittaamista. Mutta tämä ei selitä kaikkea. Peli yhdistää sopivasti realismia ja viihteellisyyttä. Temput ovat todellisesta maailmasta ja fysiikan mallinnus realistista, mutta tarpeen tullen väännetään mutkat suoriksi ja grindataan kilometri rullaportaita.
Odotettu kolmas osa julkaistiin lähes jokaiselle ajateltavissa olevalle koneelle. Käännösten erot ovat pieniä ja on vain mielipide kysymys, millä koneella Haukka tykittää koviten. Suurin ero on PC-version jo nyt toimiva nettipeli, joka varmasti kiinnostaa monia. Pikkuveljen ja naapurin Erkin voittaa vielä helposti, mutta mitä kun vastassa voi olla Suomen, Euroopan tai jopa maailman paras pelaaja?
Yksinpeli koostuu tutuista elementeistä: uramoodi, vapaa skedetys, yksittäinen kenttä ja tutoriaali. Tuoreeltaan pelissä pystyy pelaamaan vain yhtä kenttää. Tarkoitusena on suorittaa uramoodin tehtäviä ja vapauttaa näin lisää kenttiä, joita voi sitten vapaasti pelata myös muissa moodeissa. Pienenä vaihteluna tehtävät muuttuvat hiukan riippuen pelihahmosta. Kun pelin hakkaa läpi etu- ja takaperin eri hahmoilla saa kaikenlaista bonussälää aina videoista bonuskenttiin. Myös taitopisteita irtoaa eteenpäin pelaamisella, joilla voi mieltymyksen mukaan parennella hahmon taitoja.
Kentät ovat mukavan vaihtelevia verrattuna edelliseen kakkososaan. Hämmästeltävää riittää, mutta varsinainen eksyminen on vaikeaa. Erilaisia ihmisiä riittää aina kommentoivista kanssaskeittareista piereskeleviin työmiehiin.
Tony Hawkin pelituntuma on aina ollut esimerkillinen, eikä kolmas osa tee poikkeusta. Allekirjoittaneella kontrollit ovat syöpyneet konsoleista, joten näppäimistöllä pelaaminen oli todellinen järkytys. Hypyt eivät lähteneet millään, mutta helpotus oli valtava kun sain padin pultattua kiinni. Pelituntuma parani huonolla peruspadilla hyvin lähelle PS2:sta, joten mitään kohtuuttomia sijoituksia ei pelin vuoksi joudu tekemään. On olemassa myös ihmisiä, jotka pitävät enemmän näppäimistöstä kuin padista, joten ilmeisesti kaikkeen tottuu.
Suurin yksittäinen uudistus pelattavuudessa on revert, jonka avulla comboja voi jatkaa myös rampissa tehdyn hypyn jälkeen. Revert ei tarjoa suoraa tietä taivaaseen, sillä sen jälkeen on suoritettava manual, joka hidastaa vauhtia reippaasti. Useamman tempun ramppicombo vaatii jo sen verran taitoa, että aloittelija suuntaa takaisin lähimmälle kaiteella ja grindaa tarvitsemansa pisteet. Revert on kuitenkin tervetullut uutuus ja lisää mukavasti monipuolisuutta.
Grafiikka on suoraan alkuperäisestä konsoliversiosta varastettua, joten mitään päätä huimaavaa on turha odottaa. Edellisestä versiosta on kuitenkin menty eteenpäin ja etenkin hahmojen sulava animaatio hivelee silmiä. Peli imee jonkin verran konetehoa, mutta testikoneellakin peli pyöri ihan riittävän hyvin. Ainoastaan suurissa kentissä kuten Los Angelesissä ruudunpäivitys tuotti hieman ongelmia.
Äänipuoli ei tuota yllätyksiä. Skeitin monotoninen kolina kuulostaa niin hyvältä kuin sen nyt edes tarvitsee kuulostaa. Ympäristön luoma äänimaailma toimii ihan hyvin, mutta vaatii taustalle musiikkia ja sitähän löytyy. Biisilista vaihtelee KRS-Onesta Motör Headiin, mutta myöskään Alien Ant Farmin tyylisiä uudempia bändejä ei ole unohdettu. Erillisenä levynä biisejä tuskin jaksaisi pitkään kuunnella, mutta peliin ne sopivat erinomaisesti.
PC -versio elvistelee toimivalla nettipelillä. Pelimuotoja on yhteensä kahdeksan: graffiti, trick attack, slap!, king of the hill, control the zone, keep away, capture the flag ja free skate. Vaikka moodeja on paljon, ovat graffiti ja trick attack ylivoimaisesti suosituimmat. Loput moodeista perustuvat liikaa yhden pelaajan jahtaamiseen tai puhtaaseen törmäilyyn. Nykyisen Tony Hawk’s Mortal Combatin tilalle olisi toivonut hieman luovempia pelimuotoja, mutta ilmeisesti kiire on iskenyt.
Pelaajia voi olla samalla serverillä maksimissaan kahdeksan. Vaikka määrä kuulostaa säälittävältä, on se kentällä huomattava määrä pelaajia. Julkisilla servereillä taso vaihtelee aina täysin aloittelijoista todella koviin combottajiin. Kamalaa lagitusta ei ilmennyt, mutta jostain kumman syystä peli tipautti säännöllisin väliajoin takaisin työpöydälle. Toivottavasti tulevat päivitykset korjaavat tälläiset ikävät bugit. Nettipeli on hieman viimeistelemätön, mutta silti kiehtova ominaisuus. Haastetta saa tarvitessaan aivan varmasti, ja haave virtuaalisesta skeittiparkista on jälleen hieman lähempänä. Jostain on nettipelin varjolla luovuttu. Peliä ei voi enää pelata jaetulla ruudulla, mikä ärsyttää taatusti monia netittömiä kansalaisia.
Jos valmiit hahmot ja kentät kyllästyttävät, sisältyy peliin sekä hahmo-, että kenttäeditori. Oman hahmot pituutta, painoa, väriä, ulkonäköä ja vaatetusta pystyy muokkaaman valmiiden vaihtoehtojen avulla. Hupia riittää pari minuuttia, kun hulluimmat vaihtoehdot on käynyt läpi, mutta mitään kovin persoonallista editorilla ei saa aikaan. Kenttäeditori perustuu valmiiden objektien lätkimiseen. Vaikka ramppeja ei voi itse suunnnitella, saa niiden luovalla asettelulla mielenkiintoisia kenttiä aikaan. PC -version tiedostoja ei ole vaivaiduttu mitenkään suojaamaan, joten myös tekstuureita ja mp3- soundtrackiä pääsee muuttelemaan. Laiska pelaaja voi myös kaivaa bonusvideot muutamalla klikkauksella ankaran pelaamisen sijaan.
Kaiken kaikkiaan Tony Hawk’s Pro Skater 3:nen on loistava päivitysversio edellisestä osasta. Mitään radikaalia uutta ei ole lisätty, mutta toisaalta miksi mennä korjaamaan sellaista mikä ei ole rikki. THPS3 toimii skeittipelien standardina aina seuraavaan osaan asti.