Tällä hetkellä skeittaus on nostamassa päätään nuorten harrastusmuotona. Tiedä sitten onko kyseessä pelkkä sattuma, vai onko Neversoftin luomalla Tony Hawk’s Pro Skaterilla ollut osuutta asiaan. Ensimmäinen Tony Hawk’s Pro Skater ei vielä kivunnut pelimaailman korkeimmalle huipulle, mutta sitten kauppoihin rävähti Tony Haukan skeittipelin kakkososa, joka räjäytti pankin totaalisesti. Peliä suitsutettiin pelimediassa ja kuluttajatkin tuntuivat olevan tyytyväisiä, sillä peli myi kuin leipä. Pelin julkaissut Activision ei tietenkään jäänyt ihmettelemään pelisarjan menestystä, vaan pisti Neversoftin työstämään pelisarjan kolmatta osaa. Aiemmin molemmille Playstationeille ilmestyneen Tony Hawk’s Pro Skater 3:n Xbox-versio löysi vihdoin tiensä toimitukseemme. Vaikka peli ilmestyikin jo yli kuukausi sitten, päätettiin se kuitenkin arvostella, sillä kyseessä on kuitenkin todella merkittävä pelitapaus. Ja niinhän ne sanoo, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Niille, joille Tony Hawk’s Pro Skater ei syystä tai toisesta kerro mitään, voidaan kertoa sen verran, että pelin ideana on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä tekemällä hurjia temppuja rullalaudan avulla. Peli ei missään nimessä ole mikään simulaatio, sillä lautailijat pomppivat hyppyreistä aivan järkyttävän korkealle ja heidän tasapainokin tuntuu hipovan täydellisyyttä. Toisaalta, Tony Hawk’s Pro Skater -pelisarja ei varmasti olisi koskaan kerännyt yhtä suurta suosiota, jos sen fysiikka olisi ollut todenmukaista ja näin ollen temppujen näyttävyyskin olisi laskenut rutkasti. Joka tapauksessa THPS-pelisarja on yksi tämän hetken arvostetuimmista pelisarjoista, johon kannattaa ehdottomasti tutustua.
Näiden alkuhöpinöiden jälkeen onkin parasta siirtyä arvosteltavan pelin, eli Tony Hawk’s Pro Skater 3:n Xbox-version kimppuun. Tonyn uusimmasta löytyy 13 ammattilaisskeittaajaa. Meille Suomalaisille tuttuja nimiä ovat ainakin itse Tony Hawk sekä mm. Jackassistä tuttu Bam Margera. Jos skeittaajien ulkoasu ei miellytä, voi sitä muuttaa suhteellisen laajasta vaatevalikoimasta. Pelillisesti vaatteiden vaihtelulla ei ole mitään merkitystä, mutta kaipa tästäkin jonkinlaista iloa irtoaa ainakin joillekin. Jos pelin valmiit hahmot eivät miellytä, löytyy pelistä myös hahmoeditori, jolla voi luoda oman skeittaajansa. Hahmoeditorista löytyy hirveä määrä erilaisia vaatetuksia ja muita juttuja, joilla hahmosta saa tehtyä persoonallisen näköisen. Tärkeämmässä osassa on kuitenkin taitopisteet ja skeittityyli, jotka vaikuttavat myös itse pelaamiseen.
Uramoodi on yksinpelin parasta antia, mitenkäs muutenkaan. Kun peli ensimmäistä kertaa isketään Xboxin sisuksiin, on avoinna vain yksi kenttä ja uramoodia onkin tahkottava oikein urakalla, että kaikki kentät saa pelattavaksi. Uusia kenttiä saa käyttöönsä suorittamalla avoinna olevista kentistä löytyviä tehtäviä, joista kolme aina on pisteidenkeräysprojekteja. Muuten tehtävät vaihtelevat aina maanjäristyksen aloittamisesta sulatuspadan reunalla grindaamiseen ja erinäisten tavaroiden etsimiseen. Mukana on myös piilotettujen videokasettien metsästystä sekä ilmassa leijuvien kirjainten keräilyä. Osa tehtävistä on lautailijakohtaisia, eli muutamat tehtävät vaihtuvat skeittajan mukaan. Pelistä löytyy myös muutamia bonus-tehtäviä, joita suorittamalla saa käyttöönsä uusia lautoja sekä taitoja. Hyvin suoritetut kentät saattavat tuoda pelaajan ihasteltavaksi muutamia videopätkiäkin.
Uramoodin vaikeustasoa on hilattu reilusti ylöspäin. THPS2:ssa tehtävät pystyi suorittamaan melkeinpä silmät sidottuna ja toinen käsi selän takana, mutta THPS3 on toista maata. Pistetavoitteet ovat nousseet reippaasti ja muutkin tehtävät ovat entistä vaikeampia. Tietyissä paikoissa joutuu jopa miettimään miten tehtävän saa suoritettua.
Normaalien kenttien lisäksi pelistä löytyy tutut haastekentät, joissa pelaaja skeittailee kolme yhden minuutin pituista skeittijaksoa pyrkien keräämään mahdollisimman paljon pisteitä. Pisteiden mukaan pelaaja saa haltuunsa joko kultaisen-, hopeisen-, tai pronssisen mitalin. Jos homma menee käsilleen, ei mitalia tietenkään tule. Myös nämä haasteet ovat vaikeutuneet entisestään. Pronssisen mitalin saa vielä suhteellisen helposti, mutta kirkkaimpia mitaleja joutuu tavoittelemaan oikein tosissaan.
Uramoodin lisäksi pelissä pääsee tahkoamaan parin minuutin yksittäisiä skeittisessioita, vapaata skeittailua, tutoriaalia ja moninpeliäkin. Tutoriaali tarjoaa hyviä ohjeita ja vinkkejä aloittelevalle virtuaalilautailijalle, mutta aiempia Tony Haukkoja pelanneelle siitä ei ole juurikaan hyötyä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana pitää mainita, että tutoriaalin ohjeistuksista vastaa itse Tony Hawk, joka hoitaa puheosuutensa kohtuullisesti.
Moninpeliä voi harjoittaa niin jaetulla ruudulla kuin nettipelinäkin. Neljän pelaajan skeittiturnaukset ovatkin todella hauskoja ja intensiivisiä kokemuksia. Moninpelimoodejakin on useita. Trick Attack on tavallista pisteiden keräämistä. Graffiti-pelimuodossa pelaajan on tehtävä temppuja ja siten maalattava alueita omalla värillään. Jos toinen tekee paremman tempun samalla alueella, muuttuu alue hänen ”omistukseensa”. Lopussa lasketaan yhteen pelaajien hallitsemat alueet ja useampia alueita hallitseva pelaaja voittaa. King of the Hill vastaa lähinnä hippaa ja Slapissä on kaadettava vastustaja törmäämällä häneen. Kinkkiseksi homman tekee se, että vauhtia on oltava enemmän kuin vastustajalla, sillä hitaalla vauhdilla törmääminen antaa pisteen kovempaa vauhtia kiitävälle vastustajalle. Horse-nimeä kantavassa pelimuodossa on lyhyt aika suorittaa yksi temppu ja tempusta saadun pistemäärän on oltava parempi kuin vastustajan saama pistemäärä.
Pelistä löytyy yhteensä yhdeksän kenttää, joista yksi löytyy vain ja ainoastaan THPS3:n Xbox-versiosta. Aiempien osien kenttiin verrattuna THPS3:n kentät ovat laajempia, monipuolisempia ja niissä on myös enemmän elämää. Kaikista kentistä löytyy ainakin jonkin verran ihmisiä ja usein muutamia ajoneuvojakin. Kokonaisuutena kenttäsuunnittelu on hoidettu hyvin. Kentät ovat tasavahvoja eikä yksikään kenttä ole huono. Tosin mitenkään erityisen hyviä kenttiäkään ei liiemmälti ole. Kenttien laajuudesta johtuen niiden opetteluun menee muutama tutustumiskerta, jonka jälkeen kenttien salat ja parhaat temppupaikat alkavat tulemaan tutuksi. Tämän jälkeen pisteiden metsästys voi alkaa. Jos vakiokentät loppuvat kesken voi lisää pelattavaa luoda käyttämällä pelin mukana tulevaa kenttäeditoria, jolla saa tehtyä uusia kenttiä suhteellisen pienellä vaivalla.
Kentistä löytyy paljon hyppyreitä, kaiteita ja muita paikkoja, joissa temppuja voi tehdä. Muutamissa kentissä löytyy paikkoja, joissa voi tehdä miltei loputtomia temppukomboja, joista saakin sitten noin miljoona pistettä. Tämä menee omasta mielestäni vähän yli, sillä yhden paikan jatkuva kuluttaminen ei välttämättä ole niitä kaikkein antoisimpia pelitapoja.
Allekirjoittanutta jäi vaivaamaan myös hyppytemppujen alhaisiksi jäävät pistemäärät, kun niitä verrataan esimerkiksi grindien pisteisiin. Yhdestä grindauskombosta saa kevyesti noin 100.000 pistettä, kun parhaasta hyppytempusta sain kokoon hieman yli 20.000 pistettä. Hieman lisää pisteitä hyppyihin saa yhdistämällä hypyn loppuun revert-nimeä kantavan pyöräytyksen, joka tuo pelaajalle lisää aikaa jatkaa temppua vaikka manualilla. Revertin ja manualien oikeaoppinen käyttö voikin nostaa myös hyppykombojen pistemääriä tavallista korkeammalle.
Graafisesti peli on hyvän näköinen. PS2-versioon verrattuna Xboxin Tony Haukan grafiikka on hieman pehmeämpää ja näin ollen pienestä rosoisuudesta on päästy eroon. Vaikka kentät ovatkin laajoja ja grafiikka on kaunista, ei peli kärsi minkäänlaisesta pätkimisestä. Myös animaatiot ovat
sulavia ja yksityiskohtiakin löytyy mukavasti niin kentistä kuin lautailijoiden animaatioistakin.
Musiikki on aina ollut Tony Hawk’s Pro Skater -pelien vahvoja osa-alueita ja sama tahti jatkuu THPS3:ssakin. Pelin soundtrack sopii peliin kuin naula lautaan ja hyvä musiikki tuo peliin lisää fiilistä. Vaikka musiikki on vahvaa, eivät kaikki välttämättä siitä pidä ja heidän onnekseen skeittailun aikana voi kuunnella myös Xboxin kovalevylle tallennettuja biisejä. Pelaajalla on myös mahdollisuus luoda oma soittolista pelin valmiista kappaleista, jolloin ne ”huonoimmat” biisit voi jättää pois.
Tony Hawk’s Pro Skater 3:n vahvuuksiin lukeutuvat myös kontrollit sekä addiktiivisuus. Xboxin ohjain tuntuu aluksi hieman huonolta ohjaimelta skeittihemmojen kontrollointiin, mutta pienen totuttelun jälkeen homma alkaa luistaa ja vaikeimmatkin temppukombot lähtevät syvältä selkäytimestä. Pelituntumakin on loistavasti kohdallaan. Peliin on todella helppo päästä sisälle, mutta todelliseksi mestariksi nouseminen vaatii useita satoja tunteja pelin parissa. Voisikin sanoa, että aina on varaa kehittyä ja tämä nostaa pelin kiinnostusta todella reippaasti. Lisää addiktiivisuuspisteitä ropisee siitä tosi asiasta, että uusien piste-ennätysten jahtaaminen on pirun hauskaa puuhaa. Voi sitä onnea, kun kovan yrityksen jälkeen onnistuu rikkomaan entisen ennätyksen ja taas tulee tunne, että tuostakin voisi vielä parantaa. Pelin parissa tuleekin helposti vietettyä huomattavasti enemmän aikaa kuin alunperin oli tarkoitus.
Jos jaksoit lukea koko tekstin, ei liene kovinkaan vaikea päätellä, että kyseessä on jälleen kovan luokan skeittipeli, joka ei petä kovia ennakko-odotuksia. Tekniikasta on vaikea löytää pahaa sanottavaa ja pelattavuuskin hipoo täydellisyyttä. Kun tähän lisätään vielä todella addiktiivinen meininki, sopiva vaikeustaso ja mielenkiintoinen hahmonluonti, saadaan vain osa niistä ominaisuuksista, joiden takia Tony Hawk’s Pro Skater 3:a kannattaa pitää todella varteenotettavana valintana seuraavaksi Xbox-peliksi.