Tony Hawk’s Pro Skater -sarjasta on tullut pelimarkkinoilla jo sen luokan ilmiö, että sen jokaisen version julkaisu on huomion arvoinen tapaus. Tuoreen Gamecuben omistajillakaan on tuskin mitään sitä vastaan, että THPS3 löytyy konsolin julkaisupelien joukosta. Aivan alkuperäisen PS2-pelin tasolle GC-versio ei tosin yllä, mutta tämä johtuu lähinnä mainion nettipeli-ominaisuuden puuttumisesta. Muuten uusi painos on aivan yhtä pelattava ja addiktiivinen kuin viime syksynä ilmestynyt esikuvansakin.
Gamecube-laitos ei tuo Tony Hawk’s Pro Skater 3:een mitään uutta. Pelisysteemi edustaa jo sarjan ensimmäisessä pelissä esiteltyä mallia, jossa pelaajan on tehtävä mahdollisimman tyylikkäitä temppusarjoja erilaisten ramppien, kaiteiden ja reunojen avulla. Peruskikkojen opettelun lisäksi avain menestykseen on sarjan kolmannessa osassa ennen kaikkea manual- ja revert-temppujen hallitseminen ja niiden tehokas käyttö. Tasaisella maalla tehtävä manual ja hyppyjen laskeutumiseen yhdistettävä revert mahdollistavat nimittäin erillisten ramppitemppujen ja grindien linkittämiseen toisiinsa. Pelin mestareille ne avaavatkin ainakin periaatteessa tilaisuuden loputtoman pitkien combojen rakentamisen.
Pelin sydämenä toimii yhdeksän kentän mittainen uramoodi, jossa pelaajan on tarkoitus edetä erilaisia tehtäviä suorittamalla skeittaus-alueelta toiselle. Pisteiden keräämisen lisäksi valikoimaan kuuluu mm. tiettyjen temppujen tekemistä oikeissa paikoissa, S-K-A-T-E -kirjainten metsästystä ja lentolippujen toimittamista niitä kaipaavalle kaverille. Näiden tehtävien lisäksi kentistä voi etsiä lautailijan ominaisuuksia parantavia kykypisteitä ja uusia skeittaus-varusteita.
Revert-tempun lisäksi kolmannen Tony Hawkin tärkeimpiin uudistuksiin kuuluvat entistä laajemmat ja interaktiivisemmat kentät, joiden suunnittelu on huippuluokkaa. Pelin jokaiselta skeittialueelta löytyy valtava määrä erilaisia yksityiskohtia ja tasoja, joista käytännössä kaikkia voi tavalla tai toisella hyödyntää temppuja tehtäessä. Pelaajaa ei siis pakoteta leikkimään pelkästään rampeilla ja kaiteilla, vaan kaikkea puskutraktorin kauhaa myöten voi käyttää temppualustana. Tämä monipuolisuus ja ehdoton vapaus onkin yksi pelin tärkeimmistä kulmakivistä.
Toinen THPS-sarjan valttikorteista on aina ollut erinomainen pelattavuus. Kontrollisysteemin opetteluun menee oma aikansa, mutta sen jälkeen pelikokemuksen tiellä ei ole mitään teknisiä esteitä. Kaikki skeittaajien ja ohjaimen välistä yhteistyötä sekä kamerakulmia myöten toimii juuri niin kuin sen pitääkin.
Pelattavuuden suhteen Gamecube-laitos eroaa kuitenkin hieman alkuperäisestä PS2-versiosta. Ohjainten nappien erilaisen asettelun vuoksi etenkin hyppyjen ja grindien yhdistäminen tuntuu Nintendon konsolilla hieman aiempaa helpommalta. Toisaalta GC-ohjaimen liipaisimet vaativat reagoidakseen paljon suuremman liikeradan kuin DualShockin vastaavat napit. Tämä tekee esimerkiksi revertin ajoittamisesta ja hyppyjen pyörittämisestä epätarkempaa kuin Playstation 2:lla. Muutenkin pelin ohjattavuus tuntui istuvan DualShockille hieman Gamecuben ohjainta paremmin.
Toinen ilmeinen puute GC-painoksessa on nettipeli-mahdollisuuden puuttuminen. Moninpelistä kiinnostuneiden on siis tyydyttävä jaetulla ruudulla käytäviin kahden hengen välisiin koitoksiin. Tarjolla olevista pelivaihtoehdoista etenkin eri paikkojen merkkaamiseen mahdollisimman arvokkailla temppusarjoilla perustuva Graffiti-moodi on erittäin hauska kokonaisuus. Kaksinpeli eri pelityyleinen on kuitenkin tuttua tavaraa jo Playstation 2 -versiosta eikä se pysty korvaamaan nettipelin puutetta.
Graafisesti peli on suurin piirtein samaa luokkaa muille alustoille julkaistujen versioiden kanssa. Muutamia yksityiskohtia on kevään aikana hiottu ja jälki on kokonaisuudessaan pehmeämpää kuin Playstation 2:lla, mutta mitään merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut. Harmahtavat ja paikoitellen jopa rosoiset tekstuurit olisivat kaivanneet pientä päivitystä, mutta nähtävästi käännös on haluttu tehdä mahdollisimman vähällä vaivalla. Tästä onkin seurauksena yksi yllättävä ongelma. Ruudunpäivitys-nopeus ei nimittäin jaksa pysyä koko ajan tasaisena, vaan peli hidastuu ja nikottelee aika ajoin hieman. Pelikokemusta tämä ei oikeastaan häiritse, mutta käännöstyöstä vastanneen tiimin laiskuudesta se kyllä kertoo oman kiusallisella tavallaan.
Tony Hawk’s Pro Skater 3 on Gamecubella sama erinomaisella pelattavuudella ja addiktiivisella pelisysteemillä varustettu skeittaus-paketti kuin sen alkuperäinen laitoskin. Hieman kankeammat kontrollit, grafiikan satunnainen nykiminen ja nettipelin puute aiheuttavat kuitenkin sen, että pelin Playstation 2 -versio on suositeltavampi vaihtoehto, mikäli molemmat konsolit television vierestä löytyvät.