Käsi ylös kaikki, joilla oli Sega Megadrive! Muistuvatko mieleen tohelot alienit Toejam & Earl? No, ei se mitään, sillä Sega on tehnyt kulttuuriteon julkiasemalla Toejam & Earl 3:n Xboxille. Peli tuskin koskaan maksaa kehityskustannuksiaan takaisin, mutta se on Segalla tiedetään jo, ettei hyvä peli vielä riitä myynnin takaamiseksi. Pelaajille Segan julkaisut ovat kuitenkin olleet erinomaisia, ja niin on myös nyt. Toejam & Earl 3 on valtavirrasta poikkeava tasohyppely-/keräilypeli, jota ei kannata ohittaa olankohautuksella.
En ole ennen tutustunut Toejamin ja Earlin veikeään maailmaan, joten klassikkostatusta nauttivista ensimmäisistä seikkailuista en osaa sanoa yhtään mitään. Kolmososa on kuitenkin laadukas tuotos ja maineesta päätellen se jatkaa samoilla jalanjäljillä esi-isiensä kanssa. Perusidea on kerätä ja käyttää erilaisia esineitä ja tavaroita viidellä alueella – huumorilla höystettynä.
Juoni on yksinkertainen: Funktron-maailman johtohahmo Lamont lähettää Toejamin ja Earlin etsimään 12 kadonnutta funk-albumia, jotka on paikallistettu maapallolle. Avukseen parivaljakko saa asenteellisen Latishan, ja tärkeä tehtävä voi alkaa. Vaikka juoni ei oscareita voitakaan, se sopii erinomaisesti Toejam & Earlin humoristiseen tunnelmaan. Välidemoissa pääkolmikko heittää lyriikkaa kuin parhaimmat räppärit ja aina ennen jokaista kenttää pelaajalle näytetään pieni latausdemo, jossa gospelkuoro laulaa kunkin kentän tarkoituksesta. Ääninäytteleminen on kerrassaan mainiota, ja pelin maailma on selvästi luotu rakkaudella. Myös pelin muut hahmot ovat huvittavia, esimerkiksi Arnold Schwarzeneggerin puhetyyliä matkiva ”Mr. Sexy Download Man”, joka kantaa Xbox Live -kylttiä ja kommentoi pelaajan hahmon puutteita. Viisas mies porkkanapuvussa tekee myös vaikutuksen.
Peli on jaettu viiteen alueeseen, joissa on yhteensä noin 30 kenttää. Matka käy ruohikkokentästä kaupunkimaisemaan, sieltä aavikolle, ja lopuksi lumen ja veden hallitsemille alueille. Kunkin alueen kentät näyttävät välillä samanlaisilta, mutta maisemavaihdos tuo tarpeeksi vaihtelua. Lisäksi minipelit, esimerkiksi porttien läpi huristeleminen rakettiluistimilla, piristävät sopivasti. Pelin kentillä on kaksi päätavoitetta: funk-albumin (12) löytäminen tai jokin muu tehtävä. Tehtäväkentistä saa palkinnoksi mikrofoneja, joilla pääsee seuraavalle alueelle. Kentän tavoitteet kerrotaan checklist-tyylisesti ja selvästi. Monissa kentissä checklist jää epätäydelliseksi ensimmäisellä kerralla, mutta kenttiin voi palata takaisin milloin haluaa.
Toejam & Earl 3 ei ole vaikea peli, eikä pelaaja voi edes kuolla kokonaan. Pelin tekijöillä on selvästi ollut halu luoda mukava pelikokemus ilman turhautumista, ja siinä on onnistuttu hyvin. Läpipeluu kestää reippaasti yli kymmenen tuntia. Pelattavaa jää senkin jälkeen yllin kyllin, sillä kentissä on paljon kerättävää. Funk-albumien ja kenttien avaamiseen tarvittavien avainten etsiminen on pääosassa, mutta tärkeitä ovat myös lahjapaketit, joita on ripoteltu sinne tänne. Osa lahjoista on hyödyllisiä, mutta myös ilkeitä päivänpilaajia on mahtunut joukkoon.
Maan asukkien käännyttäminen oikeaan uskoon on Toejamin, Earlin ja Latishan toissijainen tehtävä. Käännyttäminen hoituu funk-taidoilla, eli FunkFu:lla, funk-rytmeillä ja heitettävillä Funkify-nuoteilla. FunkFu on loppumaton energiavarasto, josta pelaajan hahmo ammentaa pienen funk-aallon. Muutaman aallon seurauksena maan asukkaat pääsevät oikeille raiteille ja antavat pelaajalle rahaa hyvästä työstä. Pelin edetessä vastaan tulee veijareita, joihin FunkFu ei tehoa – on otettava käyttöön Funkify-nuotit, joita ampumalla kaikki maan asukkaat kääntyvät funkin pauloihin. Kentistä löydettäviä tai lahjapaketeista saatavia funk-rytmejä noudattavat kaikki, kunhan pelaaja painelee nappeja ruudulle ilmestyvässä järjestyksessä.
Toejam & Earl 3:n teknisiin vahvuuksiin kuuluu ääninäyttelemisen ja huumorin ohella myös musiikki, joka koostuu aiempien osien musiikeista ja uusista biiteistä. Äänipuoli on hyvin hallussa, mutta samaa ei valitettavasti voi sanoa grafiikasta. Graafinen ilme on kyllä hyvä ja mukavan humoristinen, mutta teknisesti grafiikka on huonoa. Piirtoetäisyys on lyhyt ja objektit ovat kehnoa laatua. Yllätys oli suuri, kun huomasin suurimman osan pelin puista olevan spritejä kunnon 3D-mallien sijaan! Spritet ovat kaksiulotteisia pintoja, joita käännellään kameran mukaan – sama tekniikka oli käytössä mm. Duke Nukem 3D:ssä ja monissa muissa sen aikaisissa räiskintäpeleissä. Ilmeisesti spritet ovat kiusanamme vielä tämän konsolisukupolven ajan, mutta en olisi uskonut näkeväni niitä TJ&E3:n muutenkin yksinkertaisessa maailmassa. Sinänsä spriteistä valittaminen on turhaa, sillä pelikokemusta ne eivät pilaa.
Grafiikka pyörii kuitenkin tasaisella vauhdilla, eikä minkäänlaista nykimistä ole havaittavissa. Teknisiin onnistumisiin kuuluu myös kamera, joka toimii lähes kaikissa tilanteissa hyvin. Pientä zoomailua voi myös harrastaa, mutta käytännössä kamera kannattaa pitää mahdollisimman kaukana, ja maksimisäätö olisi saanut olla vieläkin kauempana. Hahmojen animaatio on varsinkin räp-välidemoissa hyvää.
Toejam & Earl 3:n pelaamista voi jatkaa vielä pelin läpäistyäänkin: kentissä riittää kerättävää ja monta maan asukasta käännytettäväksi. Lisäksi pelissä on paljon pieniä salaisuuksia ja erikoisuuksia, joita ei välttämättä huomaa tai löydä ensimmäisellä pelikerralla. Etenemistään voi seurata kätevästä prosenttimittarista. Oma lukemani jäi 97 prosenttiin, mutta lähes jokaisessa kentässä olisi vielä ollut jotain löydettävää.
Yksinpelin lisäksi TJ&E3:ssa on kaksinpeli, jossa peliä voi pelata kaverin kanssa kätevällä ruutusysteemillä. Kun hahmot ovat kaukana toisistaan, ruutu on jaettu, mutta hahmojen tullessa samaan paikkaan ruutu yhdistyy, antaen enemmän näköalaa. Jos kaksinpelikään ei riitä, tai sopivaa kaveria ei ole lähettyvillä, voi pelata random-moodissa, jossa pelin kenttiin asetetut esineet ja tavarat sijoitellaan arpomalla. Eikä tässäkään vielä kaikki! Yhdysvalloissa peliin voi ladata lisää kenttiä ja ilmeisesti muutakin tilpehööriä Xbox Liven kautta. Oletettavasti sama sisältö tulee myös eurooppalaisten saataville Liven virallisen julkaisun yhteydessä.
Toejam & Earl kolmosen kohtaloksi voi koitua se, että peli ei ole suunnattu massoille. Peli vaatii tietynlaista luonnetta, mikä selittää myös arvostelijoiden kahtiajakautumisen. Negatiivisissa arvosteluissa on haukuttu huumoria, funkin tyrkyttämistä (pelaaja kohtaa pelin tehtävien lomassa Anti-Funkin) ja hieman yllättäen ääninäyttelemistä. Ehkä olen poikkeus, mutta mielestäni Toejamin, Earlin ja Latishan puheen ja räppäysten kuunteleminen on suuri ilo. Joidenkin maan asukkien äänet ovat kieltämättä ärsyttäviä, mutta miksi kaiken pitäisi aina miellyttää? Ärsyttävät äänet luovat pelikokemukseen lisää tunnelmaa. En ole rapin ystävä normaalisti, joten ehkä vertailukohtani ovat hieman väärät, mutta pidän rap-osuuttakin onnistuneena. Ääninäytteleminen, mielenkiintoiset hahmot ja värikäs maailma ovat Toejam & Earl 3:n vahvimmat puolet.
Peli käy paikoitellen hieman tylsäksi ja alkaa toistaa itseään, mutta silloin on hyvä pitää parin tunnin tai päivän mittainen tauko ja palata pelin pariin täynnä uutta energiaa. Toejam & Earl 3:sta ei uskalla suositella varauksettomasti kaikille, mutta en usko sarjan fanien tai hieman erikoisemmista ”tasohyppelyistä” kiinnostuneiden pettyvän.
