Namcon uusimmassa valopyssyammuskelussa pelaajan tunnot purkautuvat muodikkaasti kansainvälisten terroristien hipiään.
Etelä-Amerikkalaisen suuryhtiön nokkamies Ernesto Diaz uhkaa maailmaa tuomiopäivän atomisatelliittillaan — tai jollakin vastaavalla. Jotkut agentit pääsevät jyvälle konnan suunnitelmista tai jotakin sinne päin. Sitten ammuskellaan siellä täällä jotakin pahiksia. Time Crisis 2:n tarinassa on logiikka-aukkoja enemmän kuin juustotahkossa reikiä, mutta epäilystäkään ei ole siitä, että kello tikittää vääjäämättä kohti satelliitin laukaisua. On aika pistää kovapanos kovaa vastaan.
Time Crisis 2 jatkaa Namcon laadukkaiden kolikkopelikäännösten linjaa. Takavuosien ammuskelupeli on kääntynyt kolikkopelihallista Playstation2:lle uusilla ominaisuuksilla tankattuna. Kokonaisuus on kertaluokkaa muhkeampi kuin niukasti lihaa luiden ympärille pleikkariversiossaan saanut Project Titan. Sotaan tykinruokarosvoja vastaan käydään joko valopyssyllä tai suoraan Dual Shockin tateilla. Rivakka pyssytoiminta ei sovellu kankealla peliohjaimelle, mutta terroristit talttuvat välttävästi tattiakin pyörittelemällä. Ensisijaisesti Time Crisis 2 on kuitenkin suunniteltu pelattavaksi Namcon uuden GunCon 2-valopistoolin kanssa, joka valitettavasti oli jäänyt lehdistörompun matkasta. Sijaisena palveli ansiokkaasti Time Crisis: Project Titanin kaveriksi pakattu klassinen GunCon, jolla pahisten suolaaminen taittui kitkatta. Pelin pitäisi myös tukea kaikennäköisiä ja -kokoisia USB-pyssyköitä.
Näkyvin ja laajin osuus on alkuperäisen kolikkopelin pohjalta rakennettu kolmiosainen arkadimoodi. Terrorismin vastainen taistelu alkaa luksushotellista, jossa agentit yllättävät terroristit rysän päältä. Hotellin käytäviltä taistelut kulkeutuvat kaupungin kaduille ja lopulta huimaan kumivenetakaa-ajoon, jossa Bondiltakin pääsisi itku. Samaa kaavaa noudattaen yksinpelin tarinamoodi etenee kaikkiaan kolmen tehtäväkokonaisuuden halki, seuraavaksi junassa ja lopuksi ohjustukikohdassa. Yhteensä pelissä on siis yhdeksän aluetta, joissa vaikeustaso kohoaa tasaisesti — lopussa ase seuraa ruudun liikettä puhtaasti vaiston varassa. Mitä pidemmälle pelaaja etenee, sitä enemmän pelikrediittejä — toisin sanoen lisäelämiä — on seuraavalla pelikerralla käytössä. Samalla tarinamoodissa pelatut tehtävät avautuvat yksitellen yksinään pelattaviksi kaksinpelissä ja muissa pelimuodoissa. Myös osa minipeleistä pitää ensin aktivoida arcadessa.
Tehtävät etenevät Time Crisisin totutulla luottokaavalla. Suojaavan esteen takaa hahmo hypähtää napinpainalluksella tulilinjalle, tyhjentää lippaallisen vihulaisen kevlariin ja pujahtaa nopeasti luotisateen katveeseen lataamaan aseensa. Kun rosvoja ei enää riitä ammuttavaksi, matka taittuu jalan seuraavaan etappiin. Tehtävät noudattavat aina samaa koreografiaa, eli auton takaa loikkaava pahis loikkaa saman auton takaa samalla sekunnilla ensi kerrallakin. Taistelukuvioita opettelemalla seuraavaan koitokseen valmistautuminen ja aiempien ennätystulosten rikkominen käy tuntuvasti kevyemmäksi. Kussakin kentässä on pieniä salaisuuksia, kuten räjähtäviä taustoja (bensarekka tai öljytynnyrien pino) ja tuhdit pistebonukset poikivia erikoisvihollisia keltaisissa haalareissaan.
Namcon tavoille uskollisesti lyhytikäisen kolikkoversion kaveriksi on pakattu röykkiö minipelejä, joista osa avautuu vasta kun tarinamoodissa on sinnitellyt tarpeeksi pitkälle. Näissä koetukselle eivät joudu vain refleksit, vaan myös osumatarkkuus. Agenttikoulutuksen ampumaradalla harjoitellaan tähtäämistä perinteisillä maalitauluilla eri etäisyyksiltä ja liikkuviin kohteisiin. Nopeaa vetämistä harjoitellaan ampumaradalla, jossa luoteja on niukasti, mutta aikaa rajattomasti. Bondit akanoista erottavan savikiekkoammunnan saloihin voi tutustua omassa minipelissään, jossa parilla ammuksella on pudotettava kaksi taivaalle sinkoutuvaa läpyskää (toimitus uskoo vakaasti, että ne ovat oikeasti Army Men- pelejä). Äärimmäistä tarkkuutta ja joustavia hermoja vaativa pelimuoto tosin kärsii ikävästi jos aseen kalibrointi heittää sentinkin viistoon. Kahden pelaajan kesken voi pelata tiimipeliä joko jaetulla ruudulla tai kahden telkkarin ja konsolin kokoonpanolla. Jos komeron perältä löytyy toinenkin pistooli, voi ultratyylikkäässä akimbo- räiskinnässä tavoitella John Woo-leffan tunnelmaa.
Jos pelille pitäisi antaa erityiset hauskuuspisteet, Time Crisisin arvosana poksahtaisi yli skaalan kuin kuumemittarin elohopea erämaan auringossa. Tehokkaasta imusta ja laajoista pelivaihtoehdoista huolimatta Time Crisis 2 ei ole erityisen kestävä pelikokemus etenkään Namcon muhkeiden söpöammuskelujen (Point Blankit, Ghoul Panic) rinnalla, mutta mitä mainioin stressilelu päivän päätteeksi.