Videopeleissä roolipelaaminen tarkoittaa yleensä kokemustasojen keräämistä ja entistä parempien varusteiden haalimista. The Witcher on kaavaan se virkistävä poikkeus. Puolalaiseen fantasiakirjasarjaan pohjaava roolipeli vangitsee pelaajansa niin dialogilla, tunnelmalla kuin tarinankerronnallakin.
Pelaaja ohjaa Geraltia, joka on yksi legendaarisista noitujista. Noitujat ovat mutaatioiden ja rankan koulutuksen läpikäyneitä eliittitaistelijoita, jotka metsästävät hirviöitä ja suojelevat tavallisia kansalaisia pimeydeltä. Voiman ja vastuun hintana on poikkeuksetta syrjäytyminen ihmiskunnasta. Kykyjensä vuoksi noitujia pelätään ja vainotaan, eikä kukaan halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä.
Hiukan yllättäen Geralt ei ole mikään väärinymmärretty sankari. Hän on itsekäs retale, joka kerää lovia sängynpäätyynsä ja suorittaa hyviä tekoja vääristä syistä. Toisin sanoen hän on yllättävän inhimillinen olento vikoineen päivineen. Sama läpitunkeva harmaasävyisyys ulottuu läpi koko pelin maailman. Rasismi kukkii, ahneus on elämäntapa ja fanaattisuus on pääsyvaatimus hengissäpysyjien kerhoon. Witcherin rapaisessa ja inhorealistisessa maailmassa ruttokin maksaa rahaa.
Reaaliaikainen taistelusysteemi on hieman outo lintu. Napinhakkaamisen sijasta kaikki pohjautuu ajoitukseen. Pelaaja käynnistää iskusarjan ja odottaa erivärisen kursorin ilmestymistä, jotta voi suorittaa voimallisemman lyönnin. Peli ohittaa myös perinteisen varusterumban liki tyystin. Sama miekka voi pysyä käsissä vaikka kuinka pitkään, eikä erilaisia taikatemppujakaan ole kuin kourallinen. Kokemuspisteiden avulla voi kyllä erikoistua, mutta se jättää muut taitoalueet poikkeuksellisen pahasti lapsipuolen asemaan. Alkemialla tehtävien taikajuomien tehokkuus puolestaan pistää Geraltin punttiin kummasti vibaa, ja näiden tehopakettien eteen pelaajan kannattaa metsästää raaka-aineita käytännössä jatkuvasti.
Ikävä kyllä Witcheriä vaivaa tietynlainen viimeistelemättömyyden tunne. Pelissä piisaa isojakin bugeja riesaksi asti, eikä kaatuilulta vältytä. Tavaroidenhallintasysteemi tai oikeastaan sen puute aiheuttaa harmaita hiuksia, ja jo pelkkä ruumiiden ryöstäminen on monimutkainen prosessi. Kaikki nämä pienet virheet antaa kuitenkin helposti anteeksi. Witcherin tunnelmallinen maailma on poikkeuksellisen sisältörikas, runsas dialogi on vahvaa ja monisyinen tarina on taiten kerrottu. Ennen kaikkea pelaajan valinnat on mainiosti toteutettu – omat synnit tulevat aina myöhemmin vastaan. The Witcheriä voi vilpittömästi suositella kaikille tarinavetoisten pelien ystäville.
PÄÄSTÖTODISTUS
Mainio roolipeli, jossa tarina on taistelua tärkeämpää
