The Whispered World -seikkailupelin perustana on mysteeri: Klovni Sadwick väittää pelastavansa maailman, vaikka tietää, että hänen kohtalonsa on tuhota se. Vasta lopussa selviää, mistä maailmanlopussa on todella kyse. Kuten monet mysreereihin ja salaisuuksiin perustuvat tarinat, tämäkin on hauskaa vain niin kauan, kun pelaaja ei tiedä, mitä tapahtuu. Kun salaisuus paljastuu, peli menettää hohtonsa.
Parasta pelissä on melankolinen, sarkastinen huumori. Sadwick on onneton pessimisti, joka näkee kaiken ympärillään mahdollisimman onnettomassa valossa. Pelatessa tekee mieli tehdä virheitä tahallaan kuullakseen, mitä hauskaa Sadwickillä on tällä kertaa sanottavanaan. Epäonnistuminen on hänelle itsestäänselvyys, onnistuminen häkellyttävä yllätys. Tässä mielessä Sadwick seuraakin vanhojen seikkailupelien kädettömien päähenkilöiden kunniakkaissa jalanjäljissä.
Valitettavasti aivan loppumetreillä pelin tyylilaji vaihtuu sarkasmista sentimentaaliseen siirappiin. Siirtymä on niin tökerö, että se tuntuu pelaajasta lähes petokselta, ikään kuin olisi tullut huijatuksi katsomaan lauantai-aamun onnettomia lasten piirrettyjä.
Suurimman osan ajasta The Whispered World on kaunis peli. Tapahtumapaikat ovat hienoja alun syksyisestä metsästä kynttilöillä koristellulle saarelle ja pahisten maanalaisiin luolastoihin asti. Ympäristöissä on paljon kekseliäitä yksityiskohtia, ja ne rakentavat yhdessä fiiliksen elävästä satumaailmasta. Outoa kyllä, pelin harvat välianimaatiot ovat kehnoja varsinaiseen pelikuvaan verrattuna.
Seikkailupelien perinteiden mukaisesti Sadwick etenee tehtävällään ratkomalla puzzleja. Saadakseen housut pyykkinarulta täytyy harhauttaa klovnia. Harhauttaakseen klovnia täytyy tietää, mitä tämä pelkää, jotta voi rakentaa pelottavan patsaan. The Whispered World tuntuu tässä mielessä vanhan ajan seikkailupeliltä: arvoitukset ovat vaikeita, joskus järjettömiä.
Vaikeiden ongelmien ratkaiseminen on tyydyttävää ja hauskaa. Valitettavasti jotkut puzzlet ovat niin epäintuitiivisia, että ne ratkeavat vain sattumanvaraisesti, kokeilemalla satunnaisia esineitä toisiinsa kunnes tärppää. Joskus peli jopa naljailee asiasta. Tämä oli pelin henki silloin kun Gabriel Knight oli kova juttu, mutta nykyään turhautuminen ei ole enää niin kovassa kurssissa. Netistä löytyy läpipeluuohjeita. Niihin kannattaa turvautua suosiolla, jos tuntuu siltä, että kaikki järjelliset vaihtoehdot on kokeiltu.
The Whispered World on peli, jossa on paljon hauskaa, mutta joka kompastuu epäloogisiin puzzleihin ja siihen, ettei tarinan ratkaisu tee oikeutta pelin hienolle tunnelmalle.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kaunis ja sarkastinen seikkailupeli kaatuu vanhanaikaisiin puzzleihin ja siirappiin.
– JUHANA PETTERSSON