Kuulostaako tutulta? Pahat jumalat aikovat vallata maailman ja vain yksi mies voi estää tuhon. Pelaaja ohjastaa nuorta Fiel-nimistä poikaa, joka taistelutovereidensa avulla käy jumalten vihaa vastaan ja yrittää sivussa pelastaa Fielin kidnapatun siskon. Sword Of Etherian juoni ei siis ole järin omaperäinen.
Eikä mitään järin omaperäistä löydy itse pelistäkään. Sword of Etheria on puhdasverinen hack’n’slash -peli, eli hirviöitä pistetään lakoon. Genrelle tyypillisiä roolipelielementtejä on mukana kovin vähän. Hahmojaan voi tehtävien välillä kehittää jonkin verran, mutta valintojen vaikutus peliin on minimaalista. Graafisesti peli on tylsää keskitasoa ja äänet ovat mitäänsanomattomia. Vähäinen ääninäytteleminen on ihan kelvollista, mutta halvasta anime-pokkarista napattu juoni ei kanna.
Pelimekaniikka koostuu pääosin yhden napin hakkaamisesta. Jos onnistuu pompottelemaan vihollista tiimikavereittensa kanssa riittävän pitkään, Fielin taikamiekka kerää energiaa superiskuun, jolla voi teilata useita kohteita kerralla. Tällöin tarvitaan jopa toistakin ohjaimen nappia. Varsinaista näppitaituruutta siis.
Kameraa lukuun ottamatta pelissä ei ole juurikaan vikaa, mutta hyviä puolia ei ole riittävästi pitämään kiinnostusta yllä. Vaihtelusta ei oikein voi puhua, kun toiminta on tasolta toiselle aina sitä samaa. Sword of Etheria ei tarjoa moninpeliä ja sen kaikki temput on nähnyt noin tunnin pelin jälkeen. Batmania lainatakseni: voi pyhä keskinkertaisuus!
Päästötodistus: Tylsää taistelua