Nykyään ei liene minkäänlaista epäilystä siitä, etteikö virtuaali-ihmisten elämää kuvittava The Sims olisi kaikkien aikojen menestyksekkäin pelijulkaisu. Sen jokainen lisälevy tuntuu käyvän kaupaksi edeltäjiään paremmin ja Yhdysvalloissa peli pitää hallussaan viittä sijaa kymmenen myydyimmän tietokonepelin listalla. Siitä on tullut muutamassa vuodessa niin merkittävä ilmiö, että sitä on käsitelty jopa maailman tärkeimpien aikakauslehtien etusivuilla. Nyt EA yrittää siirtää tämän menestystarinan myös konsolimarkkinoille The Simsin juuri julkaistun Playstation 2 -painoksen avulla.
Päällisin puolin tulokas vaikuttaa täsmälleen samanlaiselta kuin esikuvansakin. Pelaajan hoiviin uskotaan puoli-avuton virtuaali-ihminen, jonka nimen ja ulkomuodon hän saa valita melko vapaasti. Pelin pääasiallisena tavoitteena on pitää tämä SimCityn asukas onnellisena ja parantaa tämän elämänlaatua uusien työpaikkojen, ystävien ja kulutustavaroiden avulla. Suurin osa peliajasta kuluu pienimuotoisen säätämisen parissa, sillä aloitekyvyn puutteesta kärsivä hoidokki on paimennettava niin syömään, nukkumaan kuin vessaankin.
Playstation 2 -käännöksen kuitenkin aloittaa ”Get a Life” -pelimoodi, jossa pelaajalle ei PC-versiosta poiketen anneta täysin vapaita käsiä. Sen sijaan se lähtee aina liikkeelle samasta tilanteesta eli äitinsä luona asuvasta Simistä, joka yrittää kerätä riittävästi rahaa päästäkseen muuttamaan omaan kotiinsa. Ennen kuin tämä on mahdollista nuoren virtuaalipersoonan on todistettava osaavansa elää yksin eli valmistettava ateria ilman haavereita ja korjattava savuava televisio. Kun nämä tavoitteet on täytetty, Sim muuttaa toiseen asuntoon, jossa häntä odottavat uudenlaiset haasteet.
Vapaamuotoisen epäelämän sijaan tarjolla on siis joukko valmiiksi suunniteltuja kenttiä, joista jokainen asettaa pelaajalle omat tavoitteensa. Vaikka keinoja näiden päämäärien saavuttamiseksi ei olekaan määritelty kovin tarkasti, tämä rajoittaa valinnanvapautta jonkin verran. Pelaajan on toimittava pelinkehittäjien valitsemalla tavalla tai virtuaalielämän kehittyminen katkeaa heti alkuunsa. Oman pelityylin kehittämistä rajoittaa jonkin verran myös se, että päämäärät pysyvät pelihahmosta riippumatta aina samanlaisina.
Onneksi kenttien sisältämät tavoitteet ovat pääsääntöisesti Simin elämänlaatua parantavia, joten niiden täyttäminen on hyvin luontevaa. Tehtävämuotoisuus on myös poistanut tietokone-version pahimman ongelman eli selkeiden päämäärien puutteen. Niinpä Get a Life -moodi onkin selvästi pelimäisempi kokonaisuus kuin simulaattorihenkinen PC-peli. Perinteisestä Sims-tyylistä pitävienkään ei silti tarvitse pettyä, sillä ensimmäisen tehtävävetoisen kentän jälkeen alkuvalikosta löytyy myös tuttu Start a Neighbourhood -vaihtoehto.
Näiden yksinpeli-moodien lisäksi konsolipelaajia on yritetty hemmotella lisäämällä pakettiin kaksinpeli-mahdollisuus. Käytännössä tämä tarkoittaa muutamia valmiita skenaarioita, joissa pelaajat kilpailevat mm. siitä, kumman Sim pystyy huijaamaan enemmän rahaa museoon saapuneilta mesenaateilta. Uusi pelityyppi on kuitenkin lisäyksenä täysin turha, sillä typerä kilpailu-aspekti ei yksinkertaisesti sovi Simsiin. Myös toteutus tökkii, sillä tiukkojen aikarajojen puitteissa pelattavat ja huonosti toimivat kentät eivät innosta kokeilemaan kaksinpeliä paria kertaa enempää.
Lukuisilla lisälevyillä maustettuun tietokone-versioon verrattuna konsolikäännös häviää selvästi sisältönsä monipuolisuuden suhteen. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään huono, sillä paikoitellen tulokkaan tarjonta on esikuvaansa tasapainoisempaa. Esimerkiksi esinevalikoimaan on voitu poimia parhaat palat kaikilta lisälevyiltä ja rakentaa niistä sopivan kompakti kokonaisuus, jota on maustettu muutamilla konsolipainosta varten luoduilla bonuksilla. Samaa periaatetta ei valitettavasti ole sovellettu ammatti-valikoimaan, sillä paketista löytyy vain kuusi eri uraa, joista yksi on avattava pelaamalla. Uutta elämää haikailevan Simin kannalta tarjonta tuntuu häiritsevän suppealta.
Pelin verrattain monimutkainen käyttöliittymä on sovitettu Playstation 2:n ohjaimelle taidolla. Perusnappien ja molempien tattien lisäksi siinä hyödynnetään myös ristiohjainta ja kaikkia liipaisimia. Näistä jälkimmäisillä siirrytään Simistä toiseen ja kontrolloidaan pelin sisäistä kelloa. Ristiohjaimen avulla pelaajaa puolestaan pääsee tarkastelemaan hoidokkiensa mielialoja, sosiaalisia suhteita ja muuta pelaamisen kannalta oleellista informaatiota. Omalaatuisen, isometrisen kursorin kohdistaminen vaatii ajoittain keskittymistä, mutta muuten systeemi toimii hämmästyttävänkin hyvin. Nähtäväksi jää, pystytäänkö tulevissa Gamecube- ja Xbox-versioissa hyödyntämään ohjaimia yhtä tehokkaasti.
Audiovisuaalisella puolella ei ole tarjolla mitään yllättävää, vaan käännöstyö on kaikin puolin uskollista alkuperäiselle PC-versiolle. Pelimaailmaa kansoittavat siis tikku-ukkomaisen jäykät virtuaali-ihmiset, jotka elävät elämäänsä kevyen lounge-jazzin soidessa taustalla. Musiikkimaun mahdollisesti aiheuttamista ongelmista huolimatta The Simsin Playstation 2 -versio on erittäin onnistunut kokonaisuus. Tehtävävetoinen Get a Life -moodi on mielenkiintoinen uutuus ja konsoliympäristön erikoisvaatimuksia on osattu kunnioittaa. PC-version omistajille paketista ei välttämättä löydy riittävästi ennen näkemätöntä materiaalia, mutta Sims-uraansa aloitteleville konsoliharrastajille peli on mainio hankinta. Kannattaa kuitenkin muistaa, että mm. lomailemisen ja lemmikit mahdollistavia lisälevyjä ei Playstation 2:lle ole luvassa.
