Kuluneen vuoden aikana EA:n lisenssipelien taso on noussut selvästi. Harry Potter- ja Lord of The Rings -pelit ovat näistä ehkä parhaita esimerkkejä. Pari hyvää peliä ei kuitenkaan takaa, että firman kaikki lisenssipelit olisivat yhtä laadukkaita tuotoksia, vaan väliin mahtuu myös todellista sekundatavaraa. Electronic Arts astuukin syvälle suohon julkaistessaan The Simpsons: Skateboarding -pelin, joka kuuluu niihin peleihin, joita ei olisi pitänyt koskaan julkaista.
The Simpsons: Skateboarding on ideansa puolesta mielenkiintoinen peli. Ajatus interaktiivisesta kiertoajelusta televisiosta tutussa Springfieldin kaupungissa on hyvin houkutteleva. Pelin aikana pelaaja pääseekin tutustumaan mm. Springfieldin ala-asteeseen, Mr. Brunsin kartanoon sekä Homerin työpaikkana toimivaan ydinvoimalaan. Erilaisia lautailupaikkoja on yhteensä kymmenen ja ne ovat varsin laajoja kokonaisuuksia. Vaihtelua olisi kuitenkin pitänyt olla reilusti enemmän, sillä kentistä löytyy vain sarja erilaisia perushyppyreitä ja grindauspaikkoja. Tony Hawkin temppupaikkojen monipuolisuudesta ei The Simpsons: Skateboardingissa ole tietoakaan. Pientä plussaa voidaan antaa skeittipaikkojen taustoista, jotka ovat TV:stä tuttuja, mutta silti hieman ankean näköisiä. Springfieldin muuttaminen 3D-maailmaksi ei yksinkertaisesti ole onnistunut.
Pelihahmoina toimii yhdeksän TV-sarjan keskeistä hahmoa. Mukana on koko Simpsonien perhe Maggieta lukuun ottamatta, Crusty the Clown, bussikuski Otto, Bartin kovaotteinen koulutoveri Nelson, poliisipäällikkö Wiggum sekä Bartin kaveri Milhouse. Jokaisen hahmon skeittitaidot on jaettu viiteen eri osa-alueeseen, jotka vaikuttavat siihen millaisia temppuja hahmolla kannattaa tehdä. Hahmon valitsemisen jälkeen valitaan kenttä ja yksi kolmesta pelimuodosta, jotka ovat Skillz School, Skatefest ja Timed Trick Contest. Skillz School on eräänlainen harjoitusmoodi, jossa opetellaan temppuja. Skatefestissä pyritään suorittamaan ennalta määrätyt tavoitteet, jotka on revitty miltei suoraan Tony Hawkista, ja Timed Trick Contestissä pyritään saamaan mahdollisimman paljon pisteitä tietyn aikarajan puitteissa. Näitä tavoitteita ja pisterajoja saavuttava pelaaja saa käyttöönsä alussa lukittuja lautailijoita, rullalautoja sekä skeittiareenoita.
Simpsons: Skateboardingin kontrollit ovat kerrassaan surkeat. Tony Hawkin helpoista, mutta silti monipuolisista kontrolleista on jäljellä vain kaukainen muisto. Temppuvalikoimakin on äärettömän suppea. Pari erilaista grinausta, grabiä ja laudan pyöräytystä eivät riitä mihinkään ja erilaisia temppuja on äärettömän vaikea yhdistellä kunnon komboiksi. Jokaisella hahmolla on myös erikoisliikkeitä, jotka voi tehdä, kun pelaaja on tehnyt tarpeeksi temppuja. Muutamat erikoisliikkeet ovat ihan hauskoja ja hienon näköisiä, mutta kankeiden kontrollien takia niistä ei irtoa hupia eikä hyötyä. Kun erilaisten temppujen vähäisyys yhdistetään yksipuolisiin temppupaikkoihin, ei peli jaksa kiinnostaa kymmentä minuuttia pidempään.
Yksinpelin lisäksi Simpsoneiden skeittipelistä löytyy myös kahden pelaajan moninpeli. Moninpelimoodeja on kaksi, Timed Trick Contest ja Horse. Näistä ensimmäisessä taistellaan yksinkertaisesti siitä, kumpi saa enemmän pisteitä ennen ajan loppumista. Horsessa kaksi pelaajaa heitetään areenalle tekemään yksittäisiä temppuja, joista on saatava vähintään yhtä paljon pisteitä kuin mitä kaveri sai hetkeä aiemmin. Peli menee poikki, kun toinen pelaaja on hävinnyt viidesti ja hänen ruudullaan lukee Horse.
Pelin grafiikka ei ole erikoista, vaan lähinnä PS2:n julkaisupelien tasoa. 3D-muotoon väännetyt Simpsonit eivät ainakaan tässä pelissä toimi, vaan ne näyttävät lähinnä puusta veistetyiltä palikoilta, joiden animaatiokin on heikkoa. Pelihahmojen kommenteista vastaa televisiosta tutut ääninäyttelijät, mutta hahmojen heittelemät kommentit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta typeriä ja jo ensimmäisen laskun aikana kommentit alkavat toistua uudelleen ja uudelleen. Musiikillinen antikaan ei vastaa odotuksia, vaan pääosin pilipalimusiikilta kuulostava soundtrack tekee pilkkaa Simpsoneiden alkuperäisille musiikeille. Latausajat ovat järkyttävän pitkiä ja peli latailee vähän joka välissä. Esimerkiksi Trick Schoolin pelisessio saattaa kestää kymmenen sekuntia ja sitä seuraava lataus on parinkymmenen sekunnin mittainen, vaikkei kenttäkään vaihdu latauksen aikana.
The Simpsons: Skateboarding on kaikilta osin onneton tapaus. Siitä on vaikea löytää mitään hyvää, mutta huonoja osia on sitäkin enemmän. Loistava lisenssi ei onnistu pelastamaan tätä peliä, vaan The Simpsons: Skateboarding päätyy taistelemaan vuoden 2002 huonoimman pelin tittelistä. Simpsoneiden skeittipeliä ei kannata ostaa edes ale-korista, sillä tästä pelistä viisi euroa on liian kova hinta.
