The Saboteur on varsinainen jätkäpeli. Viinaan menevä päähenkilö Sean on irlantilainen rallikuski, joka räjäyttelee asioita toisen maailmansodan natsimiehityksen alaisessa Pariisissa. Hän ajaa nopeaa autoa ja hengaa strippareiden kanssa. Vitsikkäiden heittojen sijaan hän urahtelee uhkauksia.
Ensivaikutelmaltaan peli on Grand Theft Auto IV Pariisissa. Ruudun vasemmassa alanurkassa on tuttu tutka, ja suurin osa toiminnasta tapahtuu avoimen maailman tyyliin toteutetun kaupungin kaduilla. Juoneen liittyvien tehtävien lisäksi pelissä mennään ympäri Pariisia räjäyttelemässä natsien propagandatorvia, tähystystorneja ja panssarivaunuja. GTA:n lisäksi ideoita on pöllitty Assassin’s Creedistä, mutta pelikokemuksena The Saboteur tuo eniten mieleen alkukesästä julkaistun Red Faction: Guerrillan. Tärkeintä ei ole pilkuntarkka suoritus, vaan räjähteiden kanssa riehuminen. Pelissä kuolee silkkaa huolimattomuuttaan, räjäyttämällä vahingossa itsensä tai silloin, kun saa päähänsä ajaa natsirillinoituksen porteista rynnäköllä sisään.
Mukana on kaksi omaperäistä ideaa. Epäluulomittari kertoo, kuinka kauan menee, ennen kun natsit hermostuvat Seaniin ja viheltävät hälytyksen. Jos on nopea liikkeissään, voi juosta natsiauton luo, kiinnittää räjähteen, ja ajaa pois ennen kun epäluulomittari täyttyy. Toinen näppärä idea liittyy pelin ulkoasuun. Natsien miehittämät alueet ovat painostavan mustavalkoisia. Ainoa väri on hakaristilipun punainen. Kun Sean räjäyttelee tarpeeksi kohteita, alue muuttuu aurinkoiseksi ja iloiseksi. Ero on erityisen vahva silloin, kun ajaa vahingossa vihollista pakoon vapauden valosta miehityksen ikuiseen yöhön.
Räjäyttelyn ja ammuskelun lisäksi The Saboteurissa on joitain hiiviskelypelin ominaisuuksia, mutta pelatessa ne jäävät usein toisarvoiseen asemaan. Hiiviskelytilanteita ei ole mietitty kovin hyvin, ja samat tilanteet hoituvat usein ampumallakin. Hiipimistä parempi kikka on pukeutua itse natsiksi. Silloin voi käppäillä pahisten keskellä ja räjäytellä bensasäiliöitä ilman, että kukaan huomaa mitään.
Tarinansa puolesta The Saboteur on silkkaa pulppia. Pahikset ovat sarjakuvamaisen pahoja, ja Seanin räjähdysten viitoittama tie vie nunnaluostarista liekehtivään zeppeliiniin. Tarina on hauska ja vetävä, mutta kun peli on pelattu, ei siitä jää käteen paljoakaan. Kevyt tarina yhdessä kliseisten peli-ideoiden kanssa tekee kokonaisuudesta kertakäyttöhupia. Myös pelin teknisessä toteutuksessa on hätiköinnin tuntua. Viholliset ja ohikulkijat kävelevät välillä seinien läpi tai toikkaroivat ilmassa, ja muitakin bugeja näkyy vähän liian usein.
PÄÄSTÖTODISTUS
Pariisin vapauttaminen on hauskaa tänään, mutta huomenna siitä ei muista enää mitään.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
