Japanilainen Square Enix tunnetaan etenkin huippusuositusta Final Fantasy -pelisarjasta. Sen seuraavaa osaa saadaan odotella vielä jonkin aikaa. Sillä välin yhtiö on julkaissut ensimmäisen suoraan Xbox 360:lle tekemänsä pelin, The Last Remnantin.
Peli sijoittuu maailmaan, jossa mahtavat ja salaperäiset muinaiset taikaesineet ovat eri tahojen juonittelujen kohteina. Pelin nuori päähenkilö Rush yrittää jäljittää ikävien tahojen kidnappaamaa sisartaan ja sotkeentuu samalla valtakuntien välisiin kärhämiin. Pian juostaankin uusien kavereiden kanssa paikasta toiseen taistelemassa erilaisia vihollisia vastaan ja selvittelemässä juonikuvioita.
Pelin vuoropohjaiset taistelut tuntuvat aluksi lähes käsittämättömän sekavilta. Pelin edetessä asiat selkenevät hiukan, mutta silloin valitettavasti paljastuu, miten pintapuolinen taistelujärjestelmä on. Peli kyllä kertoo melko seikkaperäisesti siitä, miten kaikki toimii, mutta näillä tiedoilla ei tunnu olevan yhteyttä siihen, mitä ruudulla tapahtuu: hahmot säntäilevät paikasta toiseen ja huitovat toisiaan, välillä pitää ajoittaa napinpainallukset oikein, ja suuri osa pelistä kuluu vain siihen, että katsotaan kuinka eri yksiköt taisteluissa mättävät toisiaan.
Asiaa ei paranna se, että The Last Remnant on myös ensimmäinen Squaren tekemä Unreal 3 -pelimoottoria käyttävä peli, ja ilmeisesti sen tarjoamat tekniset haasteet olivat yhtiölle melkoinen myllynkivi. Heti alusta on selvää, että The Last Remnant kärsii useasta teknisestä ongelmasta. Ensinnäkin pelin ruudunpäivitys ja latausajat ovat täysin ala-arvoisella tasolla. Ongelma helpottuu, jos pelin asentaa kiintolevylle, mutta silti peli alkaa nykiä pahasti heti, kun ruudulla on enemmän vilinää. Muutenkin pelin tekninen toteutus jättää paljon toivomisen varaa: tekstuurit latautuvat hitaasti ja alueet, joilla liikutaan ovat kovin pieniä, joten latausruutuja saa katsella ihan koko ajan.
Kaiken lisäksi muukin toteutus ontuu. Ääninäyttelijät eivät ole huonoja, mutta pelin runsas dialogi on käännetty kovin kömpelösti, joten jutustelua ei juuri tee mieli kuunnella. Pelin juonikin on etupäässä hyvin perinteistä japanilaisten roolipelien perushuttua. The Last Remnantissa on kyllä hetkensä, ja niinpä pelityypin vannoutuneet ystävät voivat saada tästä jotain irti – ja onhan peli toki parhaimmillaan hienon näköinen. Pelin negatiiviset puolet tekevät väärästä vaakakupista kuitenkin niin painavan, ettei tätä oikein kehtaa suositella kellekään.
PÄÄSTÖTODISTUS
Alan ehkä arvostetuimman tekijäjoukon kirves kalahtaa pahasti kiveen
