The King of Fighters -tappelupelisarjalla on pitkä historia, mutta maineensa puolesta se on jäänyt Street Fighterien ja Tekkenien jalkoihin. Pelisarjan erikoisuus on keskittyminen kolme-vastaan-kolme -tappeluihin, joihin pelaaja on voinut valita oman turpakäräjäjoukkueensa kymmenistä hahmovaihtoehdoista.
The King of Fighters XII:sta luvattiin sarjalle uudelleensyntymää. Tavoitteista jäätiin kuitenkin kauas. Näkyvin pelin uudistus on uudelleen piirretyt hahmot. Hahmojen animaatio on kaunista ja sujuvaa, mutta ne pikselöityvät todella rumasti jos kuvakulma siirtyy vähänkään liian lähelle. Taistelukenttiäkin on vain muutama, eivätkä ne ole graafisesti tai äänimaisemaltaan kovin kiinnostavia.
Itse tappelumoottori toimii, mutta hahmokatraan kanssa on tehty kummallisia valintoja. Hahmoja on vain 22 kappaletta ja niiden tasapainotus tuntuu olevan hieman hakusessa. Hahmojen liikkeiden määrä ja laatu vaihtelevat vähän liikaakin, mutta ne eivät silti tunnu strategisesti kovin kiinnostavilta.
Tappelu itsessään on kelvollista perustason kepitystä. Tarjolla on heikko ja vahva lyönti sekä potku. Ne lähtevät ohjaimen perusnapeilla. Yhdistelemällä niitä tatin heilutteluun hahmoista voi repiä erikoisliikkeitä, minkä lisäksi tarjolla on uusi suoraan torjunnasta lähtevä hyökkäys, joka on vähän liiankin helppokäyttöinen. Toinen uudistus on Critical counter -mittari, jonka täyttyessä hahmo voi leipoa vastustajaa tehokkailla komboyhdistelmillä. Jos molemmat pelaajat pyrkivät käyttämään uusia toimintoja, taistelu hidastuu helposti kyttäämiseksi.
The King of Fighters XII:n sisältö on vähintäänkin ohutta ja nähty parissa tunnissa. Pelimoodeja on vain kaksi: yksi yhtä vastaan ja kolme kolmea vastaan, sekä tietysti treenimatsit. Tarinaa ei ole, eikä survival-pelimuotoa, pomotappeluita tai muutakaan perusmättöä kiinnostavampaa. Nettipeli on, mutta sitä voi suositella vain niille, jotka jaksavat taistella vastustajan lisäksi häkellyttävän kömpelön käyttöliittymän, satunnaisen kaatuilun ja verenpainetta nostavien lagipiikkien kanssa.
Pelisarjan aiempien osien ystävillä tai uutta monipuolista mättökokemusta etsivillä ei ole juuri syitä tutustua tähän tekeleeseen. Jos kuitekin etsii tappelupeliä, jota voi jauhaa kaverin kanssa sohvalla lyhyinä rupeamina, huonomminkin voi valita – mutta kannattaa odottaa, että peli päätyy halpislaariin ennen kuin ostaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Ohut ja epäonnistunut lämmittely klassisesta mättösarjasta.
ARVOSTELIJA
JANOS HONKONEN
