Kevään odotetuimpiin peleihin kuuluva Elder Scrolls IV: Oblivion vie pelaajan fantasiamaailmaan, joka on – yllätys yllätys – avun tarpeessa. Paikan hallitsija on kuollut ilman tunnettuja perillisiä ja sen portteja kolkuttelevat hyvin pahantahtoiset demoniset olennot. Tämän alkutilanteen ympärille kääritty lyhyehkö tarina tarjoilee komean eeppisiä kohtauksia, mutta se on kuitenkin vain alkusoittoa pelin muulle sisällölle. Oblivionin viehätysvoima piilee sen laajuudessa ja vapaamuotoisuudessa.
Ensimmäisten juonenkäänteiden jälkeen pelaajaa saa eteensä suuren, erittäin yksityiskohtaisen pelimaailman, jossa voi tehdä lähes mitä tahansa. Erämaat ovat täynnä eläimiä, hirviöitä ja salaisia paikkoja, kaupungeissa riittää monipuolisia tehtäviä, killat tarjoavat runsaasti tekemistä ja hahmoaan voi kehittää vapaasti. Aivan kaikki kehitystiimin ennakkolupaukset eivät sentään täyty, mutta löydettävää, tehtävää ja erilaisia lähestymistapoja on niin valtavasti, että peli on todellinen tutkimusmatkailijan unelma. Fantasiamaailmaan uppoutumista edistää myös visuaalisesti komea ja fysiikkamallinnukseltaan harvinaisen yksityiskohtainen pelimoottori.
Satunnaisten bugien lisäksi tätä utopiaa häiritsee oikeastaan vain yksi ongelma. Yli-inhimillisten sankareiden estämiseksi Oblivionin pelimaailma ja hirviöt skaalautuvat hahmon tason mukaan. Valitettavasti valittu toteutustapa aiheuttaa muutamia outoja tilanteita. Esimerkiksi liian suoraviivaisesti kehitetylle hahmolle yksinkertaisetkin vastukset voivat muuttua erittäin haastaviksi. Tämä ei onneksi riitä tuhoamaan pelikokemusta, mutta turhauttavilta tilanteilta ei aina voi välttyä.
Pienten ongelmiensa vuoksi Oblivion ei ansaitsekaan aivan täysiä pisteitä. Monipuolisuutensa ja laajuutensa suhteen se kuitenkin haastaa parhaat nettiroolipelit, ja vapaamuotoisuudessaan se on ylivertainen kaikkiin kilpailijoihinsa nähden.