Jason Bourne on muistinsa menettänyt salamurhaaja, joka yrittää tehdä parannuksen, mutta jota menneisyys ei jätä rauhaan. Yllättävän tiukkaotteiseen elokuvatrilogiaan nojaava lisenssipeli ei kuitenkaan pohjaudu leffojen maineeseen vaan tallaa rohkeasti omaa polkuaan. Toiminnan kehystarinana esitellään surmapuuhia ennen muistinmenetystä, ja kylläpä sitä ruutia sitten palaakin.
Peli keskittyy brutaaleihin lähitaisteluihin ja nopeatempoisiin tulitaisteluihin, joissa kyyristellään suojassa ja vaihdetaan heittolaukauksia kuin leffoissa ikään. Kykkiminen kannattaa, sillä avoimelle yllätetty Bourne pääsee hengestään hyvin nopeasti. Sankariagentti voi onneksi juosta nopeasti seuraavaan tulisuojaan ja levähtämällä hetken voi nikkelikarkeista tulleet pintanaarmut kätevästi unohtaa.
Ikävä kyllä ammuskelu ei ole siitä jouhevimmasta päästä. Tähtäin kääntyy kankeasti ja vaikka luodit särkevätkin paikkoja kivasti, pyssyillä sohlottamisesta puuttuu se tärkein elementti, eli fiilis. Aseiden papatus on surkeaa poksunaa ja niiden väliset erot tuntuvat lähinnä kosmeettisilta. Tulitaistelut ovat se välttämätön paha, mutta kun joku kulman takaa syöksyvä epatto tai tielle osuva pollari ui Bournen liiveihin, päästään pelin parhaaseen osioon, eli lähitaisteluun.
Kahden napin hyökkäyksillä kasataan rystysvoileipiä, joilla tirvaistaan vastustajilta näyttävästi taju kankaalle. Litsarit jättävät rosmojen pärstävärkkeihin mojovia mustelmia ja ruhjeita. Etenkin pomotappeluissa molempien osapuolten kasvot ovat turvoksissa kuin pääpahkaiset sikotaudissa. Enimmäkseen tappelemisen mekaniikka on vanhaa kunnon napinhakkaamista, mutta sillä pärjää hyvin.
Jahka adrenaliinimittari täyttyy, pelaaja voi lopettaa vastustajansa kertalaakilla. Pyssyillä tämä tarkoittaa tylsää otsanappia, mutta nyrkkitappelussa asia on aivan toinen. Bourne vääntää käsiä rusahtaen sijoiltaan, lyö kipakasti naamaa pöydänkulmaan ja tökkää kynällä hauikseen. Kaikki Bournen ympärillä käy aseeksi ja peli todella osaa käyttää ympäristöä tappamisen apuvälineinä. Meininki on rujoa ja rajua, eikä otteluiden brutaalia menoa voi olla ihastelematta. Mikä parasta, adrenaliinimittari täyttyy tapellessa miellyttävän nopeasti.
Epäreilusti tappeleminen on niin maittavan näköistä, että puuromainen ulkoasu ei paljoa haittaa. Pelkät tyylikkäät lopetukset eivät kuitenkaan jaksa kannatella peliä yksin. Kun alkuviehätys karisee, huomaa pelin olevan tasapaksu kiskojuoksu ilman sen kummempaa sisältöä. Halpislaarista peli kannattaa kyllä poimia, mutta täyttä hintaa tuskin faninkaan kannattaa maksaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Ympäristöä tappelussa mahtavasti hyödyntävä toimintapeli
