Aikoinaan Super Nintendolle julkaistu Tales of Phantasia on herätelty henkiin vahvistamaan GBA:n roolipelivalikoimaa. Valitettavasti tulokkaan klassikkoasema tarkoittaa tällä kertaa sitä, että aika on ajanut osin sen ohitse.
Pelin suurin heikkous on tarina. Pahiksen akilleenkantapään etsimiseen keskittynyt juoni on sinänsä melko viihdyttävä, mutta se on kerrottu ikävän ponnettomasti. Hahmot ja tapahtuvat jäävät niin ohuiksi, että pelimaailmaan ei pääse syntymään minkäänlaista tunnesidettä. Lisäksi peli on rakenteeltaan täynnä menneiden aikojen kliseitä, jotka tuoreemmissa roolipeleissä ovat jo taaksejäänyttä elämää.
Vanhanaikaisuus ei onneksi koidu Tales of Phantasian kohtaloksi, sillä itse pelaaminen on yhä vetovoimaista. Paketin ylivoimaisesti parasta antia ovat taistelut. Reaaliaikaiset, kaksiulotteisella kentällä käytävät mittelöt eivät ole pelkkää nappien hakkaamista. Ne vaativat hyvää sijoittumista ja ajoitusta sekä erilaisten hyökkäysten ja erikoiskykyjen tehokasta hyödyntämistä. Varsinkin pomotaisteluissa oikean taktiikan löytäminen antaa mukavasti päänvaivaa.
Lisäksi peliin on ujutettu runsaasti pikkubonuksia ja erilaista kerättävää, joista irtoaa pientä näprättävää sankarihommien rinnalle.
Modernimpien virkaveljiensä rinnalla Tales of Phantasia on paikoin kömpelö, mutta kokonaisuutena se kääntyy selvästi plussan puolelle. Kyseessä onkin mainio ostos GBA-roolipelaamisen ystäville.
Tilt.tv:n päästötodistus: Kömpelö, mutta hurmaava
