Supreme Commander 2 on strategiapeli, jossa pelaaja komentaa robottiarmeijaa. Päähenkilö itse istuu valtavan taistelurobotin ohjaimissa. Hän on omalla puolellaan ainoa ihminen taistelukentällä. Sotiakseen pelaaja pystyttää tehtaita, jotka syytävät metallimiehiä vihollisen kimppuun. Taistelua käydään maalla, merellä ja ilmassa.
Ensivaikutelma on hieno. Ydinkärjet kaartavat savuvanoja taivaalle, räjähdykset valaisevat maisemaa ja metalli kirskuu. On varsin tyydyttävää heittää pari sataa robottia vihollisen etulinjaa vastaan. Pelaaja kulkee joukkojensa yläp uolella metallijumalana, ja kaikki on hyvin. Alkulämmittelyn jälkeen vauhti kuitenkin kiihtyy, ja esiin nousee ongelmia.
Reaaliaikainen toiminta ei anna aikaa miettiä. Sen vuoksi pelin kontrollit nousevat tärkeään rooliin. Reaaliaikastrategia on syntynyt hiirivetoisen PC-pelaamiseen maailmassa ja sen kääntäminen konsoleille on aina haastavaa. On turhauttavaa hävitä taistelu siksi, ettei saanut oikeita yksiköitä valituksi ajoissa. Supreme Commanderin ratkaisu ongelmaan on osittain onnistunut. Hiirtä tulee kyllä ikävä, mutta homma sujuu sentään jotenkin ilmankin.
Kontrolliongelmat tuntuvat erityisen ikäviltä silloin, kun ruudulta ei meinaa hahmottaa, mitä ylipäätään on tapahtumassa. Yksiköt näyttävät liikaa toisiltaan, ja usein on hankalaa sanoa, onko voittamassa vai häviämässä yhteenottoa. Näissä tilanteissa ei voi muuta kuin valita kaikki kaikki yksiköt ja heittää ne vihollisen niskaan. Se ei ole kovin kummoista strategiaa. Asiaa ei auta se, että yksiköt eivät ole oma-aloitteisia, vaan vaativat jatkuvaa ohjaamista hoitaakseen hommansa.
Oppimiskynnys on korkea. Silti kun peli alkaa sujua, sitä alkaa arvostaa yhä enemmän. Syvyyttä tuo varsinkin monipuolinen teknologiapuu. Pelaaja päättää itse, miten paljon haluaa panostaa uuden teknologian tutkimiseen taistelun aikana. Tutkimustyö avaa lukuisia erilaisia etenemisteitä, joista osa vaikuttaa ratkaisevasti pelityyliin ja mahdollisuuksiin taistelukentällä. Jos sodassa tulee turpaan, teknologiapuuta tutkimalla voi kokeilla tyystin erilaista lähestymistä.
Yksinpelissä on kökkö tarina, jonka ankeita välianimaatioita ei pysty jättämään väliin. Hyvä puoli on se, että tarinan varjolla yksinpeliin on saatu luoduksi kiitettävän erilaisia skenaarioita, joita pelaa läpi ihan mielikseen. Ne eivät ole vain harjoitusta moninpeliin.
Supreme Commander 2 on onnistunut reaaliaikastrategiapeli. Se kärsii alati uhkaavasta kaaoksesta, mutta tarjoaa jotain uutta varsinkin konsolipelaajille. Robottiarmeijan komentaminen nyt on vaan todella siistiä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Onnistunut tosiaikastrategia robottiarmeijan komentajalle
– JOONAS LAAKSO