Bowserin kaapattua Marion ystävineen heidän pelastamisensa jää prinsessa Peachin ja hänen uuden, hirviöitä ahmivan sateenvarjonsa tehtäväksi.
Vuosikausien pyöriminen putkimiehen joukoissa on kannattanut, sillä prinsessa on oppinut kaikki Marion perustemput kolikoiden keräämisestä vihollisten päälle hyppimiseen. Lisäksi Peach pystyy vaikuttamaan pelimaailmaan tunteillaan. Esimerkiksi raivostumalla hän voi mm. sytyttää paikkoja tuleen, ja itkemällä kasvattaa kasveja ja pyörittää vesirattaita.
Tuntuu hieman seksistiseltä, että vaaleanpunaisiin röyhelöihin pukeutuvan prinsessan tärkein ase on kyky heittäytyä yliemotionaaliseksi napin painalluksella. Sen kuitenkin vielä ymmärtäisi, jos monipuolisia erikoiskykyjä olisi osattu hyödyntää tehokkaasti.
Valitettavasti kehitystiimi on ripotellut prinsessan eteen kasan hyvin perinteisiä ja simppeleitä tasoloikkakenttiä. Tunteilla leikkiminen on erittäin suoraviivaista eikä ovelia ideoita tule vastaan kuin satunnaisesti. Osin tästä johtuen peli on paria pomotaistelua lukuun ottamatta tuskastuttavan helppo.
Kosketusnäyttö on uhrattu pelkästään tunnetilojen vaihtelemiselle, mikä tuntuu melkoiselta tuhlaukselta. Systeemi on myös erittäin epäkäytännöllinen, sillä se vaatii ristiohjaimen, perusnappien ja stylus-kynän yhtäaikaista käyttöä. Tavalliselle, kahdella kädellä varustetulle pelaajalle tämä on melko haastava yhtälö.
Super Princess Peachilla on hetkensä. Köyhä kenttäsuunnittelu kuitenkin latistaa monipuoliset erikoiskyvyt ja runsaan keräilyn keskinkertaiseksi tasohyppelyksi.
Tilt.tv:n päästötodistus: Köykäinen pikkusisko Mario-peleille.
