Marion veljeksiä ei ole lykästänyt tänä vuonna. Luigi päätyi nimipelissään kummitusjahtiin. Super Mario Sunshinessa veljesparin vetonaulan etelänloma saa käänteen tylympään suuntaan heti alkuunsa. Delfinon saaren lomaparatiisissa lomaileva Mario sekoitetaan kaupunkia terrorisoineeseen konnaan ja tuomitaan siivoamaan kaksoisolentonsa jälkeensä jättämä sotku. Työkalunaan monitoiminen vesipistooli putkimies käy puhdistamaan salamyhkäisessä öljyssä uivia aurinkorantoja ja mainettaan.
Puhdistusurakka nojaa pitkälti Marion työkaluna toimivaan F.L.U.D.D.- vesipumppuun (sattumoisin samalta tuotelinjalta kuin Luigin kummitusimuri), joka on pelin vahvin keksintö. Monitoiminen kapistus huuhtelee saastan tiehensä, taltuttaa sitkeimmät vihulaiset ja suuttimia vaihtamalla muuntautuu esimerkiksi raketiksi ja suihkurepuksi, antaen hypyille nostetta ennen ylikuumenemistaan.
Apuvälineistä huolimatta ikä ei paina perjantaina 22-vuotisjuhlaa viettäneen sankarin jalkaa. Videopelien ikämies pomppii kuin vanhoina päivinään, kiipeilee puissa ja liukuu uhmakkaasti alamäkiin ja rapakoihin. Ovelin uudistus ovat pitkin kenttiä pingotetut joustavat nyörit, joilla putkimies oikaisee mutkat suoriksi linnuntietä ja sinkoutuu yläilmoihin. Myös suosikkilisko Yoshi on mukana omine kenttineen ja taitoineen. Pienten vihollisten lisäksi pitkäkielisen ratsun ruokavalioon kuuluvat paratiisin trooppiset hedelmät, joiden mehuja suihkuttelemalla vihollisia voi muuttaa kelluviksi tai liikkuviksi tasoiksi.
Menestyksekäs pelaaminen vaatii sekä tavanomaisten kykyjen että härvelitaitojen saumatonta yhdistelyä. Vaikkapa korkean kielekkeen tavoittaminen vaatii ensin seinähypyn kalliota vasten ja loppumatkan leijumista vesisuihkun varassa. Kuten arvella saattaa, Marion komentaminen toimii lähes moitteettomasti. Yllättäen kapuloita rattaisiin heittää harvemmin oikean perspektiivin löytävä pelikamera, mikä ympäristöjen laajuuden ja vapauden nähden ei sinänsä ole ihme. Myöskään sukeltelu ja hankalammat erikoisliikkeet eivät aina luonnistu yhtä vaistonvaraisesti kuin toivoisi.
Aurinkosaaren vilkas keskusta on jo itsessään mittava alue täynnä tekemistä, mutta vain portaali saaren toisiin osiin, joita avautuu sitä mukaa kun siivousprojekti etenee. Kussakin maailmassa suorittamistaan odottaa kahdeksan tehtävää. Toistuvia aiheita ovat esimerkiksi kolikoiden keräily ja vaikeapääsyisten paikkojen valloittaminen. Nostalgisissa hyppelyradoissa Mariolta vohkitaan vesireppu. Muodikkaasti mukana on myös ajokkipohjaisia episodeja, mm. aaltorallia Wave Racen tyyliin.
Hyppely- ja keräilyosioita on maustettu kekseliäillä pomotaisteluilla, joissa mm. otetaan jättiläismustekalan kärsästä mittaa ja suihkutellaan lihansyöjäkukkanen turvoksiin. Pelaaminen on suhteellinen vapaamuotoista. Putsata voi joko alueen kerrallaan tai tipoittain sen mukaan mikä sopii. Yksinpelin pääosiolle kestoa siunautuu ahkerallakin pelaamisella viikon päivät, jonka jälkeen löydettäväksi jää vielä tuhottomasti salaisuuksia. Tehtävistä saatavien Shine -aurinkojen lisäksi keräillään sinisiä kolikoita, josta asukit lahjoittavat palveluksia vastaan. Kolikot paitsi toimivat tallennuspisteinä, ovat myös vaihdettavissa Shineihin Delfinon keskustassa.
Huolimatta palopuheista aikuisemmasta Mariosta Sunshinen ilmapiiri on säilynyt perinteisen lapsenmielisenä. Tyylillisesti silmiinpistävin muutos on todenmukaisempi pelimaailma. Kentät eivät ole teemoittain jaettuja pomppuratoja vaan tunnistettavia maisemia, joilla on omat erikoispiirteensä. Satama-alueella kiipeillään rahtinosturien valtavissa teräsrakenteissa, huvipuistossa ajellaan vuoristoradalla ja niin edelleen. Maailmojen käydessä tutuksi tehtävät hankaloituvat miellyttävää tahtia. Yhtä monimuotoista ja taidokkaasti suunniteltua maailmaa tasopompinnoissa ei ole nähty vuosikausiin.
Tyylitietoisen vinksahtanut toteutus hillittömistä ääniefekteistä saaren sympaattisiin paksukaisiin on voinut syntyä vain sienien päihdekäytöllä. Pelkistettyihin hahmoihin on uhrattu konetehoa säästeliäästi, mutta loistokas animaatio ja persoonallinen tyyli kuittaavat harvat tekniset moitteet. Grafiikassa onkin panostettu tarkkuuden sijasta mittakaavaan. Korkealta paikalta nähtynä silmänkantamattomiin jatkuva karkkimaailma on häikäisevä näky. Kuuma ilma vääristää etäisiä maisemia, peilipinnat heijastavat maisemia, eikä loiskuva, lainehtiva ja pärskyvä vesielementti voisi tyylikkäämmin olla toteutettu. Ikivihreitä ja uusia sävelmiä onnistuneesti miksaava musiikki on pirullisen tarttuvaa — tiedostamattaan Mario-hymnejä hyräillyt arvostelija keräsi keskustassa lukuisia epäileviä mulkaisuja ennen häpeällistä vaikenemistaan.
Pari areenaa tuntuu jääneen lapsipuolen asemaan, mutta terävimmillään hyppelyviihde toimii loistokkaasti, eivätkä tehtävät ja virikkeet lopu kesken. Harva peli rohkaisee samalla tavalla etsimään erityyppisiä ratkaisuja. Silkkaan huvittelun on helppo tuhlata tuntikausia. Sunshine ei edeltäjänsä jalanjäljissä myllää tasohyppelypelien sääntökirjaa uusiksi, vaan enemmänkin lisää loppuun muutaman uuden kappaleen.
Tutuista piirteistä ja toistosta huolimatta kyseessä on hyvin tiukalla tietotaidolla koottu hyppelyseikkaillu, jossa pulmanratkonta ja klassinen hyppelytoiminta yhdistyvät monimuotoiseksi sillisalaatiksi. Mario Sunshinella ei ole vain tuoreita ideoita, se myös ottaa kaiken hyödyn ja peli-ilon irti niistä.
Pähkinänkuoressa: Mario Sunshine on hyppelypelien uusi mittatikku ja avoin aarrearkku ideavarkaille. Eikä orastavaan syysmasennukseen helposti löydy pätevämpää piristettä.