Super Mario Advance 4: Super Mario Bros. 3

27.10.2003

Game Boy Advance on tarjonnut uuden kodin jo lukuisille klassikkopeleille vuosien varrelta eikä niiden julkaisemiselle näy loppua. Tällä kertaa asialla on Nintendo, jonka Super Mario Advance -sarjan neljäs osa on uusiopainos Super Mario Bros. 3:sta. Alun perin vuonna 1989 kauppoihin tullut peli oli ilmestyessään monien mielestä kaikkien aikojen onnistunein julkaisu. Nykyään se ei enää ansaitse samaa titteliä, mutta yhtä laadukkaat tai paremmat tasohyppelyt ovat edelleen harvassa.

Tällä kertaa Marion ja Luigin urakka saa alkunsa, kun Bowser ilkeine lapsineen muuttaa kaikki paikalliset kuninkaat eläimiksi. Tämä kuulostaa jokseenkin huolestuttavalta tilanteelta, joten putkimieskaksikko päättää lähteä sotkemaan arkkivihollisensa suunnitelmat. Tehtävänä on käydä lävitse seitsemän erilaista kuningaskuntaa, kukistaa niitä ahdistelevat pahikset ja palauttaa hallitsijat entiselleen maagisten valtikoiden avulla. Lopuksi edessä on vielä kahdeksas maailma, jonka lopuksi pelaaja pääsee ottamaan mittaa itse Bowserista. Kaiken kaikkiaan matkan varrella on käytävä lävitse yli 80 kenttää, joten tekemistä riittää melkoisesti.

Pelin vetovoima juontaa juurensa sen monipuoliseen ja kekseliääseen toteutukseen. Edellisistä Super Mario �julkaisuista tuttujen erikoiskykyjen joukkoon ovat ilmestyneet mm. paremman uimataidon antava sammakkoasu ja legendaarinen pesukarhupuku. Jälkimmäisen avulla viiksekkäät sankarit pystyvät lentämään lyhyitä matkoja ja lyömään vihollisia hännällään. Uudet temput tulevatkin tarpeeseen, sillä seikkailun aikana pelaajan on kohdattava lähes 50 erilaista hirviötä.

Pelintekijöiden luovuus näkyy myös kenttäsuunnittelussa. Lähes kaikki tasot ovat persoonallisia kokonaisuuksia, joiden aikana tulee jatkuvasti vastaan uusia ongelmia ja tilanteita. Parin ensimmäisen maailman jälkeen kentät muuttuvat vähitellen erittäin haastaviksi, mutta epäreiluista tempuista peliä ei voi missään vaiheessa syyttää. Täyttä vauhtia eteenpäin vipeltävä Mario saattaa tosin törmätä vihollisiin ennen kuin pelaaja ehtii reagoida tilanteeseen, mutta muuten kaikesta selviää tarkkaavaisuudella ja sorminäppäryydellä. Päätön ryntäileminen ei muutenkaan ole kannattavaa, sillä kenttiin on piilotettu runsaasti salaisuuksia, joiden etsiminen tarjoaa runsaasti lisäviihdettä. Muuta tekemistä kaipaavia varten kaikista maailmoista löytyy myös minipelejä ja Toadien mökkejä, joista voi voittaa arvokkaita lisäelämiä tai erikoisominaisuuksia.

GBA-käännöksen myötä alkuperäiseen seikkailuun on lisätty muutamia uusia ominaisuuksia. Näistä merkittävin on mahdollisuus pelata kenttiä myös Luigilla. Tämä lisää pelin monipuolisuutta jonkin verran ja tuo siihen eräänlaisen kaksinpelitilan, jolloin pelivuoroa voi halutessaan vaihdella Marion ja Luigin välillä. Lisäksi pelaajat voivat nauhoittaa kasetille omia pelivideoitaan myöhempää katselua varten. Perinteiden mukaisesti paketista löytyy myös klassinen Mario Bros., jota pääsee linkkikaapeleiden avulla pelaamaan maksimissaan neljän hengen moninpelinä.

Paketin tärkein uudistus on kuitenkin varattu yksinomaan Nintendon, GBA:n ja Marion suurimmille faneille. Peliin on nimittäin jaossa uusia kenttiä ja esineitä sekä eksperttien otteita seuraavia videoita e-Reader �korttien muodossa. Ne tuovat tullessaan valtavan määrän ennen näkemätöntä sisältöä, sillä tämän ominaisuuden avulla Nintendo pystyy luomaan peliin käytännössä loputtoman määrän täysin uusia tasoja. Kaupoista löytyvän paketin mukana tulee kaksi e-Reader -korttia ja lisää saa esimerkiksi Nintendo Power -lehden mukana.

Bonuksiin ei kuitenkaan pääse käsiksi kovin helposti, sillä niiden hyödyntämiseksi tarvitaan pelikasetin ja GBA:n lisäksi yksi ylimääräinen Game Boy -sarjan konsoli, linkkikaapeli sekä e-Reader -lisälaite. Idea on tavallaan mielenkiintoinen ja se sopii hyvin Nintendon julkaisupolitiikkaan, jossa kaikista kauppoihin saapuvista tuotteista pyritään rakentamaan osa yhtä isoa kokonaisuutta. Valitettavasti tarvittavien vempeleiden ja korttien hankkiminen vaatii kuitenkin kuluttajilta niin merkittäviä investointeja, että bonuskentistä tulee luultavasti olemaan iloa vain harvoille ja valituille.

Teknisesti tulokas ei ole viivasuora käännös 8-bittiselle NES:lle julkaistusta Super Mario Bros. 3:sta. Sen sijaan se seuraa kymmenen vuotta sitten Super Nintendolle tehdyn uusioversion Super Mario All-Starsin jalanjäljillä. GBA:n ruudulle piirtyvä grafiikka on siis selvästi terävämpää ja värikkäämpää kuin alkuperäisen pelin visuaalinen anti. Käsikonsolin suorituskyvyn rajoja se ei kuitenkaan missään tapauksessa koettele. Kuten Nintendon tapoihin kuuluu, pelin pelattavuus on kohdallaan. Tuntuma sankarikaksikon liikkeisiin on erittäin intuitiivinen ja monipuolisista erikoiskyvyistä huolimatta kontrollit ovat yksinkertaiset ja helposti omaksuttavat.

Kaikista Super Mario Advance -sarjan julkaisuista Super Mario Bros. 3:n uusioversio on todennäköisesti merkittävin. Sen myötä markkinoille palaa yksi pelihistorian maineikkaimmista peleistä, joka on erinomaista tasohyppelyviihdettä vielä 2000-luvullakin.