Miltei jokaisella vähänkään uudemmalla konsolilla on nähty Bust-A-Move -sarjan pelejä. Nyt Taito on tehnyt pelin nimeltä Super Bust-A-Move ja alustaksi on valittu Nintendon Game Boy Advance. Pelisarjan aiemmat osat ovat herättäneet paljon ihastusta eikä nurinoita ole pahemmin kuulunut. Onnistuuko GBA:n Super Bust-A-Move viihdyttämään edeltäjistään kopioidulla konseptilla vai alkaako peli-idean viehätys hiipua? Lue niin tiedät.
Bust-A-Moven perusideana on ampua kuplia ruudun alaosasta ruudun yläosaan ja saada vähintään kolme saman väristä kuplaa yhteen, jolloin kuplat puhkeavat ja pelaajan pistetili karttuu. Koska kuplat ovat kiinni toisissaan, voi pelaaja pudottaa kuplat puhkaisemalla ne kuplat, jotka pitävät pudotettavia kuplia paikoillaan. Yksinpelissä pudotut kuplat vain tippuvat pois ruudulta, mutta moninpelissä – tekoälyä tai toista pelaajaa vastaan – pudotetut kuplat ilmestyvät vastustajan ruudulle aiheuttaen vastustajalle ylimääräistä päänvaivaa. Pelin idea on siis yksinkertainen, mutta pelin tuoksinnassa on pakko käyttää aivoja ja pyrkiä ennakoimaan tilanteita.
Normaalien pallukoiden lisäksi pelistä löytyy sarja erikoiskuplia, joita ampumalla tapahtuu kaikkea mukavaa. On minikuplia, jotka suurenevat normaaliin kokoonsa vasta osuessaan johonkin. Lisäksi mukana on ”sateenkaarikuplia”, jotka muuttavat värinsä samaksi, joka on kuplalla, johon ”sateenkaarikupla” osui. Kolmantena mainittakoon vielä tähtikuplat, jotka poistavat omalta ruudulta sen väriset kuplat, jolla tähtikuplaa ammuttiin. Esimerkiksi, jos pelaaja ampuu tähtikuplaa punaisella pallolla, puhkeavat ruudun kaikki punaiset kuplat.
Pelihahmoja Super Bust-A-Movesta löytyy kahdeksan erilaista. Jokaisella hahmolla on erilainen ”hyökkäyskuvio”. Tiputtamasi pallot ilmestyvät vastustajan ruudulle hyökkäyskuvion mukaisesti, joten kannattaa valita se hahmo, jonka hyökkäyskuvio vaikuttaa kaikkein psykoottisimmalta.
Pelattava on jaettu yksinpeliin, CPU-Battleen sekä moninpeliin. Yksinpeli jakautuu vielä kolmeen pelimoodiin, jotka ovat harjoittelu, jossa pelaaja voi opetella pelin perusominaisuudet; Normal, jossa pyritään tyhjentämään ruutu kuplista sekä Classic, josta löytyy aiempien Bust-A-Move -pelien parhaat kentät. CPU-Battle on periaatteessa moninpeli, vastassa on vain tekoälyn ohjaama pelaaja. Tekoäly antaakin sopivan vaikean vastuksen, mutta mitenkään ylivoimainen ei tekoäly ole. Tekoälyä vastaan pelaaminen on ihan mukavaa, mutta parhaimmillaan peli on toista pelaajaa vastaan, jolloin homma menee hektiseksi ja ennen kaikkea hauskaksi kuplien räiskinnäksi. Valitettavasti moninpeli vaatii kaksi pelikasettia.
Pelattavuudeltaan Super Bust-A-Move ei eroa edeltäjistään juuri ollenkaan. Ainoaksi pieneksi ongelmaksi muodostuvat pienet kuplat, joiden väriä on paikoin vaikea hahmottaa. Muilta osin grafiikat ovat nätit ja selkeät, joten peli näyttää siltä miltä sen pitääkin. Myös äänimaailma hoitaa hommansa kunnialla. Taustalla pyörii tyypillinen japsijumputus ja äänimaailma koostuu lähinnä erinäisistä vingahduksista ja poksahteluista. Kontrollitkin on saatu muunnettua GBA:lle milteipä täydellisesti. Tekniikkapuolen suurimman miinuksen ansaitsee tallennusmahdollisuuden puute. Nimimerkki kokemusta on kertoo, että mikään ei ole sen mukavampaa kuin pelata noin 20 kenttää yksinpelimoodissa ja huomata sitten, että patterit loppuivat. Siinähän sitten pelaat koko roskan uudestaan.
Super Bust-A-Moven edeltäjien parhaat ominaisuudet on saatu siirrettyä GBA:lle ja peli onkin yksi GBA:n parhaista puzzle-peleistä. Yksinpeli on todella haastava ja addiktiivinen, mutta viimeistään moninpelissä peli-ilo nousee ylimmilleen. Kyseessä on siis vanhan kunnon Bust-A-Moven kaikin puolin onnistunut GBA-käännös, joten kaikki puzzle-pelien ystävät kauppaan siitä, hopi hopi!