Noin vuosi sitten julkaistu Stronghold saapui kauppoihin varsin vähin äänin, mutta osoittautui kuitenkin yhdeksi parhaista rakentelupeleistä pitkään aikaan. Se yhdisti resurssienhallinnan, oman linnan rakentelun ja monipuolisen sotimisen erinomaisen toimivaksi kokonaisuudeksi. Paketti kiinnosti myös pelaajia, joten jatko-osan ilmestyminen oli vain ajan kysymys. Juuri julkaistussa Stronghold: Crusaderissa aikakausi on suurin piirtein sama kuin edeltäjässäänkin, mutta tapahtumapaikka on vaihtunut. Hieman hämäävästä nimestä huolimatta kyseessä on täysin itsenäinen julkaisu eikä alkuperäiseen peliin tarkoitettu lisäosa.
Tällä kertaa sotaa käydään Lähi-idän kivikkoisilla aavikoilla ja historiallisen taustan konflikteille tarjoavat ensimmäinen ja kolmas ristiretki. Pääosassa ovat siis kristillisessä hurmoksessa toimineet eurooppalaiset linnanherrat ja Pyhälle Maalle asettuneet arabit. Näkökulmaa ei onneksi ole rajoitettu vain ensiksi mainittuihin, vaan pelaajilla on mahdollisuus kokeilla taitojaan molempien osapuolien ohjaimissa.
Yksinpeli-viihteeksi paketista löytyy kolme erilaista pelimoodia. Näistä historiallisia tapahtumia hyödyntävät neljä eri kampanjaa, jotka seuraavat ristiretken kehittymistä sekä eurooppalaisten että arabien näkökulmasta käsin. Taustamateriaalista huolimatta tarjolla ei kuitenkaan ole yksinomaan sotimista, vaan pelaajan hoidettavaksi uskotaan myös resurssien tuotannon varmistaminen. Skirmish-tilassa puolestaan on tarjolla peräti 50 asteittain vaikeutuvaa tehtävää, joissa otetaan mittaa pelaajan rakennus-, resurssienhallinta- ja sodanjohto-taidoista. Mikäli valmiit haasteet eivät riitä, mukana on myös muokkaussysteemi, jonka avulla voi helposti luoda omia skenaarioitaan. Lisäksi rauhanomaisemmasta pelailusta kiinnostuneet pääsevät kokeilemaan hiekkalaatikko-moodia, jossa omaa linnaansa saa rakentaa ulkopuolisista häiriötekijöistä välittämättä.
Pelityylistä riippumatta jokaisen skenaarion lähtökohta on yleensä sama. Pelaajalle annetaan linnan keskuksena toimiva torni ja tietty määrä resursseja, joiden avulla hänen pitäisi kyetä kentän tavoitteet täyttämään. Toisinaan aloituspaikka on vallattava vihollisilta ennen varsinaisiin rakennuspuuhiin ryhtymistä, mutta muuten peruskaavasta ei juuri poiketa. Sen sijaan tavoitteet ja siten myös keinot niiden saavuttamiseksi voivat vaihdella eri kenttien välillä melkoisesti. Päämääränä voi olla esimerkiksi kaikkien vihollisyksiköiden kukistaminen, tietyn olutmäärän tuottaminen tai riittävän suuren linnoituksen luominen.
Pohjan haasteiden voittamiselle antaa monipuolinen, mutta kuitenkin helposti hallittavissa oleva tuotantosysteemi. Useimpien rakennusten raaka-aineena toimii puu, jota saadaan yksinkertaisesti antamalla yhdelle maajussille kirves kouraan ja osoittamalla hänelle työpaikka. Linnan ja muiden jykevien kokonaisuuksien pystyttämiseen käytettävää kiveä louhimaan tarvitaankin jo useampi työläinen sekä vähintään yksi härkä raskaiden lohkareiden kuljettamiseen.
Lisäksi pelaajan on huolehdittava miekkoihin ja haarniskoihin tarvittavan raudan tuottamisesta sekä ihmisten ruokkimisesta. Syötävää tuotetaan omenapuiden, metsästäjien ja juustofarmarien ohella pelloilla, joilla kasvava vilja muuttuu myllyn ja leipureiden avulla leiväksi. Limput ovat kaikkein tehokkain ravinnonlähde, mutta tilan salliessa muitakin vaihtoehtoja kannattaa tarjota, sillä monipuolinen ruoka pitää ihmiset helposti tyytyväisinä. Anteliaaksi heittäytyvä linnanherra voi panna myös olutta, jota jaetaan alamaisille majatalojen välityksellä.
Alkuperäiseen Strongholdiin verrattuna Crusaderista löytyy myös muutamia pelillisiä uudistuksia. Näistä ilmeisin ovat tietenkin arabi-joukot, jotka eroavat eurooppalaisista vastustajistaan melkoisesti. Uusista yksiköistä ehdottomasti käyttökelpoisimpia ovat nopeat ja tuhoisat hevos-jousimiehet, joiden lisäksi valikoimasta löytyy mm. salamurhaajia ja kreikkalaista tulta heitteleviä linkomiehiä. Hieman yleistäen voisi todeta, että arabit panostavat liikkuvuuteen siinä missä ristiritarien valttikortteina toimivat haarniskointi ja suurempi tuhovoima.
Toinen erittäin merkittävä lisäys peliin ovat uudet piirityskoneet, joilla vastustajan linnoituksen murentaminen onnistuu entistä tehokkaammin. Tarjolla on varsin kattava katsaus aikakauden sodankäynti-kalustoon, sillä pelistä löytyvät niin trebuchetit, tulta ampuvat ballistat, piiritystornit kuin katapultteja muistuttavat mangoneelitkin. Halutessaan linnanherra voi hankkia muureilleen myös tappamaan koulutettuja sotakoiria, terävin keihäin varustettuja ansakuoppia ja klassikon asemaan noussutta kiehuvaa öljyä. Vihollisen muurien perustuksia heikentäviä kaivajiakaan ei kannata unohtaa.
Pelin hiirivetoinen käyttöliittymä on varsin näppärästi toimiva kokonaisuus. Käytännössä kaikki asiat onnistuvat parilla naksautuksella eikä mikään vaadi monimutkaista valikoiden selaamista. Päänsärkyä aiheuttaakin oikeastaan vain joukkojen komentaminen, joka ei kiireessä onnistu aina halutulla tavalla. Varsinkin muurilla liikuteltavilla yksiköillä on toisinaan paha tapa lähteä hieman arvaamattomiin suuntiin. Pelin puolustukseksi on tosin sanottava, että ongelmat johtuvat useammin pelaajan huolimattomuudesta kuin itse käyttöliittymästä.
Sen sijaan joukkojen tekoäly olisi kaivannut oikeasti hieman enemmän työstämistä, sillä armeija kärsii melkoisesta oma-aloitteisuuden puutteesta. Kunkin yksikön voi määrätä toimimaan joko stand ground-, defensive- tai aggressive-moodissa sen mukaan miten innokkaasti sen pitää käydä vihollisten kimppuun. Lähitaisteluun erikoistuneille joukoille ensimmäinen tyyli on kuitenkin käytännössä itsemurha. Sen omaksuneet ritarit eivät nimittäin puolusta itseään, vaikka vastustajan linkomiehet seisoisivat muutaman metrin päässä kivittämässä heitä. Sama pätee osittain myös puolustusvoittoiseen taistelutaktiikkaan, sillä se jättää joukot jousimiesten armoille. Pitkän matkan yksiköt osaavat sentään ampua hyökkääjiä ilman erillistä komentoa.
Yleisesti ottaen Crusader toimii kuitenkin yhtä hyvin kuin edeltäjänsäkin. Useimmista reaaliaika-naksutteluista poiketen se ei suosi valtavilla massoilla jyräämistä, vaan joukkojen ja kaluston strateginen sijoittelu on paljon tärkeämpää. Sisältöä paketista löytyy valtavasti, sillä runsaiden yksinpeli-optioiden lisäksi pelaamaan pääsee myös netissä. Molemmat vaihtoehdot toimivat erinomaisesti ja tehtäväsuunnittelukin on tasokasta.
Paikoitellen ristiretki-mittelöt muistuttavat kuitenkin hieman liikaa alkuperäisen pelin koitoksia. Arabien joukot ja aavikkoympäristö tuovat mukanaan paljon uutta, mutta eurooppalaiset on siirretty Pyhälle Maalle käytännössä sellaisinaan. Pienet muutokset olisivat olleet tervetulleita niin yksiköihin kuin rakennuksiinkin. Uutta pelattavaa kaipaaville Stronghold-veteraaneille Crusader on kuitenkin katsastamisen arvoinen paketti eikä muidenkaan kannata kiertää peliä kovin kaukaa. Näin laadukkaat rakentelustrategiat ovat valitettavan harvassa.
