Strikers 1945 II

18.05.2002

Kaksiulotteiset sivuttain vierivät räiskinnät ovat tänä päivänä yhä harvinaisempia kummajaisia. Kolikkopelihalleista kotikoneille käännetty Strikers 1945 II onkin parhaat päivänsä nähneessä lajityypissä pienimuotoinen merkkitapaus, vaikkei kovin tasokas näytös olekaan. Strikers sijoittuu muka toisen maailmansodan loppuvuosiin vaikka satunnaisia viittauksia vankempaa historiallista pohjaa pelillä ei ole. Yhtä hyvin pelaaja voisi olla jälleen kerran ihmisrodun viimeinen toivonkipinä ylivoimaisen muukalaisrodun hyökkäyslaivueita pysäyttämässä.

Tähtilaivojen sijaan ruudulla vain vilisee lentokoneita ja panssarivaunuja. Lajityypille tyypillisempää aihepiiriä ovat muotoaan muuttavat jättimäiset pomohirviöt. Vaikkei sitä suoraan todetakaan, kohteena on mitä ilmeisimmin ufoteknologian omaksunut natsi-imperiumi. Taustajuonta tekijöiden runosuoni ei ole sykkinyt lauseen vertaa, eikä lisäselvyyttä asiaan tuo sen enempää lähinnä lasinalukseksi kelpaavan ohjevihkosen selaaminen.

Kuten missä tahansa ammuskelussa, enemmistön vastarinnasta muodostavat tuhannet parveilevat tykinruokahävittäjät, jotka aalto toisensa perään tulvivat ruudun ylälaidasta valopyssyt paukkuen. Liipaisinsormea ei ehdi yhden pelin aikana hellittää tulitusnapilta moneksi sekunniksi. Napakampaa haastetta tarjoavat suuremmat pommittajat, panssarivaunut ja bunkkerit. Niitä kiukkuisempia vastustajia vastaan asettuu monenkokoisten ja -näköisten välipomojen muodossa. Uusia vihollisia ja maisemia puskee ruudulle jatkuvasti ja jättimäiset pomohirviöt herättävät ansaitusti pelonsekaista kunnioitusta.

Pilotin valittavissa on puolen tusinaa aikakauden lennokkeihin huterasti perustuvaa hävittäjää, jotka on ristitty Lentävän Pannukakun ja Moskiiton kaltaisilla hupaisilla liikanimillä. Lennokkien erot löytyvät asejärjestelmistä. Kun yksi lennokki tyhjentää tykkinsä koko ruudun laajuisena valosuihkuna, toinen keskittää kaiken tuhovoimansa yhdeksi kapeaksi säteeksi jota hitaasti lipuvat raketit täydentävät. Lentäjä-ässän viimeisinä oljenkorsina ovat tuhoisat superaseet; pinteessä apuun voi kutsua hetkeksi vihollistulen torjuvan laivueen tai laukaista tuhotuista vihollisista energiaa tankkaavan superaseen. Oikealla ajoituksella nämä megahyökkäykset säästävät monelta harmaalta hiukselta.

Vaikeussäätöjä on seitsemän, joista kaksi helpointa on leikkisästi suunnattu apinoille ja lapsille. Silti niilläkin pelatessa pelin kahdeksan kentän läpäiseminen käy jo melkoisesta refleksiharjoituksesta. Korkeammat vaikeusasteet lisäävät vihollistulen määrää tehden tulipallojen keskellä pujottelusta moninkertaisesti hiostavampaa. Kuolon korjatessa peli viskaa armeliaasti pahimmillaankin kentän alkuun, aseista riisuttuna tosin.

Pelimuotoja on kolme, mutta kaikki ovat käytännössä yksi ja sama asia. Vain pelinäkymät vaihtuvat hieman. Nauttiakseen pelistä alkuperäisessä kolikkopelimuodossaan television joutuu pyöräyttämään kyljelleen, jolloin näkökenttä ulottuu mahdollisimman pitkälle lentosuuntaan. Kahdessa muussa kuvakulmassa kuva rajataan karkeasti kuutioksi keskelle ruutua. Pelimuodoista riittoisin on tiimipeli, jossa kolmannen valtakunnan ilmavoimat saavat isän kädestä kahden lentäjä-ässän laivueelta.

Valitettavasti kentistä puuttuu sattumanvaraisuuden tuoma jännite, jonka puuttuessa peli-into kariutuu nopeasti vanhan toistoon. Tallennusominaisuuden puuttuminen karsii automaattisesti yrittämisen intoa, kun ennätyksiään ei pääse ikuistamaan muistikortille. Kaikin puolin niukka pakettihan Strikers on, mutta kaksiulotteisen räiskinnän yksinkertaisessa aivot nollille -meiningissä on vastustamatonta vetovoimaa. 30 euron hintakaan ei jää kaivelemaan hampaankoloon, kun tarjolla on näinkin turboahdettua räiskintäviihdettä.