Street Fighter, yksi legendaarisimmista taistelupelisarjoista, on saanut jatkoa. Numerolla neljä koristeltu pelipaketti tuo monien mieleen lämpimiä muistoja miltei parin vuosikymmenen takaa. Silloin ensimmäiset Street Fighterit jylläsivät maailmalla ja söivät innokkaiden fanien kolikot arcade-halleissa vallaten myöhemmin myös kodit. Tekniikka on kehittynyt vuosikymmenten aikana paljon, mutta pelimekaniikka ei ole juuri muuttunut. Potentiaalia siis on.
Käytössä oleva potentiaali myös hyödynnetään. Vaikka valtaosa kilpailijoista on siirtänyt taistelut kolmiulotteiseen ympäristöön, Street Fighter IV:n hahmot liikkuvat selkeästä 3D-grafiikasta huolimatta edelleen vain kahdessa ulottuvuudessa. Taistelujärjestelmä ei kuitenkaan kolmatta ulottuvuutta kaipaa. Se tarjoaa erinomaiset puitteet mätölle riippumatta siitä, onko sohvan pohjalla aloittelija vai kunnon Street Fighter -veteraani. Perushyökkäykset ja kombot on helppo oppia, uudet focus-hyökkäykset ja pitkät ultrakombot vaativat hieman enemmän treeniä. Street Fighter IV:een päteekin erinomaisesti sanonta: ”Helppo oppia, mutta vaikea hallita”.
Focus-hyökkäykset ovat järjettömässä määrin vahinkoa tuottavia ja näyttävän näköisiä erikoishyökkäyksiä, joiden avulla peliin saa runsaasti lisää mielenkiintoa. Näiden mega-hyökkäysten hallinta voi ratkaista pelin, mutta ne eivät onneksi ole niin ylivoimaisia, että vähän vähemmän pelannut olisi automaattisesti hävinnyt pelin. Perusmättämiselläkin pääsee pitkälle.
Pelihahmojen joukosta löytyy menijää moneen makuun, ja taistelijoista valtaosa on tietysti tuttuja pelisarjan aiemmista osista. Mukaan ovat mahtuneet niin geneerinen peruskovajätkä Ryu, sumopainija E. Honda kuin vihreä monsteri Blankakin. Hahmoilla on omat vahvuutensa, mutta kaiken kaikkiaan tasapaino säilyy, eikä täysin ylivoimaisia hahmoja ole. Tekoäly puolestaan on paikoin turhankin ylivoimainen. Tekoälymatsit ovat haastavia jo helpoilla vaikeustasoilla, paikoin jopa turhauttavan haastavia.
Jokaisella hahmolla on myös oma tarinansa, jota avataan tarinamoodin myötä. Näiden juonipätkien vetovoima on kuitenkin köykäinen. Kun tarinat ovat kuin Pikku Kakkosesta, hahmoja on vaikeaa ottaa vakavasti.
Taistelijoiden liikevalikoima voisi olla laajempi, ja muitakin rosoisuuksia olisi voinut hioa, mutta kokonaisuutena Street Fighter IV on varsin pätevä tapaus.
PÄÄSTÖTODISTUS
Haastavaa ja hyvin suunniteltua mättöä
