Venäjältä tulee vielä pelejä, jotka länsimaissa ovat jo menneet muodista, kuten tankkisimulaattoreita. Steel Furyn päätähtinä ovat kesän 42 kolme kovaa: venäläinen T-34, saksalainen Panzer nelonen ja englantilainen Matilda. Areenana on ukrainalainen Harkovan ympäristö, jossa käytiin pitkään ankaraa ja tasaväkistä vääntöä eteläisen rintaman herruudesta.
Heti kärkeen on selvää, ettei kyse ole mistään kevytsimulaattorista. Tankit on yksityiskohtaisesti mallinnettu niin sisältä kuin ulkoakin, ja käskyvalikoimasta löytyy oma näppäin jopa sisävalojen sammuttamiselle. Myös äänet kuulostavat aidoilta, ja ahtaassa, meluisassa kopissa istumisen tunnelma välittyy hienosti.
Pitkästyttävä ja sekava harjoitteluosio tuntuu kuin tarkoitetun karkottamaan sunnuntaipelaajat pelin ääreltä. Tankkinsa saa kuitenkin helposti liikkeelle, ja muutamalla yrityksellä jopa ammukset osuvat maaliin. Pelaaja voi toimia tankissa ohjaajana, ampujana tai komentajana, joista viimeisin tuntuu satunnaispelaajan kannalta hauskimmalta puuhalta. Muut voi jättää tekoälyn huoleksi, paitsi jos vaikkapa ajaja haavoittuu. Silloin pelaajan on ajettava itse, tai tankki ei liiku.
Kun peli lähtee rullaamaan, on tunnelma hetkittäin katossa. Teräspedolla ratsastetaan hienoissa maisemissa, tehtävät ovat mielenkiintoisia, ja muut joukot toimivat useimmiten fiksusti. Pelaaja ei myöskään ole mikään yksinäinen sankari, vaan hänen komennossaan saattaa olla muitakin yksiköitä.
Liian usein vastaan tulevat kuitenkin Steel Furyn heikkoudet. On toki realistista, että noutaja korjaa vähän väliä ja varoittamatta, mutta se tarkoittaa latausruudun tuijottamista usein ja pitkään. Myös kontrollit ovat turhan hankalat, eikä manuaali selosta monia tärkeitä seikkoja, jotka täytyy opetella erehdyksen kautta.
Tuntuu, että peliä tehdessä on ollut kova kiire haalia mukaan kaikki mahdollinen realismin nimissä, eikä ole pysähdytty miettimään miten asiat kannattaisi toteuttaa.
Vaikeustasoja voi hieman säätää, tai jos täysin turhautuu, voi omasta tankistaan tehdä haavoittumattoman. Tämä sopiikin erinomaisesti tankin hallinnan opetteluun tai turhaumien purkamiseen. Tosiharrastaja puolestaan suuntaa katseensa modirintamalle, jossa pelille löytyykin jo paljon parannuksia.
Steel Fury ei ole hyvin toteutettu peli vaan harrastajatuote. Sellaisenaan se sopii vain paatuneille tankkifaneille, joita pelin erinäiset viat eivät haittaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Vain kärsivällisille faneille
