Pari vuotta sitten Rockstar Gamesin julkaisemaa State of Emergencyä markkinoitiin häikäilemättömästi sen käsittämättömällä väkivaltaisuudella ja K18 ?leimalla. Itse peli ei kuitenkaan muuten ollut erityisen mieleenpainuva sinänsä mainiosta ideastaan huolimatta. Vallankumouksellinen toiminta futuristisessä isoveli-valvoo-yhteiskunnassa aiheuttamalla mellakoita olisi voinut tarjota aineksia paljon kiinnostavampaan peliin, jos sitä olisi kehitelty pitemmälle. Käytännössä peli jäi kuitenkin lähinnä pelkäksi mellakoinniksi, tappelemiseksi ja ryöstelyksi ja räiskimiseksi ilman juonta tai tarinaa. Vaikka State of Emergency 2 on yllättäen melko erilainen ja jopa monipuolisempi peli kuin edeltäjänsä, peruslinja ei ole valitettavasti juuri muuttunut eikä se ole paljoa edeltäjäänsä syvällisempi.
Ensimmäisen osan tapahtumista on kulunut joitakin vuosia, hätätila on edelleen voimassa ja ilkeä Corporation hallitsee edelleen Capitol Cityä ja vastaavasti Freedom-ryhmä käy edelleen urbaania sissisotaa Corporationin valtaa vastaan. Freedomin johtaja Mac on jäänyt vangiksi ja tuomittu teloitettavaksi, niinpä ryhmän jäljellä olevien jäsenien velvollisuus on pelastaa johtajansa.
State of Emergency 2 eroaa edeltäjästään ennen muuta siinä, että tällä kertaa pelissä on oikea tarina ja juoni. Toisena suurena muutoksena ensimmäisen osan hillitön mättäminen on muuttunut enemmän ammuskeluksi laajalla asearsenaalilla. Räiskintä, hiipimisjaksot ja jälleen räiskintä vuorottelevat keskenään kyllästymiseen asti. Satunnaisesti pääsee myös ajelemaan ja lentelemään erilaisilla ajoneuvoilla ? ja jälleen räiskimään niiden kyydistä.
State of Emergency 2:n melko yksinkertainen ulkoasu ja vaatimaton tekninen toteutus eivät tee suurta vaikutusta positiiviseen tai negatiiviseen suuntaan. Loppujen lopuksi pelin parasta antia on tuttuun tapaan jaetulla ruudulla pelattava 2-4 pelaajan moninpeli.
Tilt.tv:n tuomio: Keskinkertaista mässäilyä väkivallalla.
