Vuonna 1998 julkaistu StarCraft on yksi pelihistorian suosituimmista peleistä. Etelä-Koreassa lähes kansallisurheiluksi nousseen reaaliaikastrategiapelin jatko-osalle on kovat odotukset, mutta StarCraft II: Wings of Liberty lunastaa ne tyylillä.
Jim Raynor on kapinallisjohtaja, joka joutuu taistelemaan pahaa keisaria, alienmaisia Zergejä ja edistyneitä Protoss-muukalaisia vastaan. Lajityypilleen uskollisesti StarCraftissa kerätään mineraaleja ja rakennetaan sotilaita ja tankkeja. Tuotanto on olennainen osa pelin strategiaa.
Raynor elää kaukaisessa tulevaisuudessa, maailmassa joka yhdistää avaruusoopperaa ja länkkärimeininkiä. Tunnelma on hyvin samanlainen kuin scifisarjassa Firefly. Ensimmäisen StarCraftin tutut palikat ovat pääpiirteittäin säilyneet ennallaan, mutta meininkiä on terästetty hienosti kerrotulla tarinalla ja roolipelimäisillä mahdollisuuksilla viritellä eri ominaisuuksia. Tehtäviä suorittamalla saa rahaa, ja rahalla voi ostaa palkkasotureita. Tehtävien aikana törmää alienien teknologiaan, ja sen avulla voi kehittää vaikkapa bunkkeriin lisätykin.
Tehtävien välillä Raynor notkuu avaruusaluksensa baarissa tai komentosillalla. Mikäli tarinasta haluaa tietää lisää, voi jututtaa pelin erilaisia sivuhahmoja. Joskus heillä on tiedossaan jopa ylimääräisiä tehtäviä. Tehtävät ovat kauttaaltaan kekseliäitä, ja monet niistä tuovat uutta potkua tuttuun lajityyppiin. Vihollisen tuhoaminen ei aina ole se tärkein juttu. Päämääränä voi olla resurssien kerääminen, junien tuhoaminen tai siirtokunnan asukkaiden suojeleminen. Tehtäviin tulee lisää meininkiä tutkimuskohteista, joita voi käydä keräämässä eri puolilta kenttää, tai vapaaehtoisista päämääristä, joissa voi yrittää onnistua välttämättömien saavutusten lisäksi.
Pelin suurin rasite on, ettei pelaaminen onnistu, mikäli ei ole netissä kirjautuneena Battle.net -palveluun. Ärsyttävän rajoituksen hyvä puoli on, että tallennukset menevät pelin servereille. Peliä voi jatkaa uudella koneella, kunhan vain kirjautuu sisään omilla tunnareillaan. Pienempi ongelma on se, että ensimmäinen StarCraft on suosittu moninpeli, jota pelataan jopa ammattilaisliigoissa. Tämä näkyy myös StarCraft II:ssa, kun vastustajaksi arpoutuu vähän turhan usein joku superninja, jota vastaan tavallisella tallaajalla ei juuri ole saumaa.
StarCraft II on massiivinen peli. Yksinpelikampanjassa on mukana vain ihmis-tehtävät, mutta niitäkin on kolmekymmentä. Zerg- ja Protoss -yksinpelit tulevat myöhemmin laajennuksissa Heart of the Swarm ja Legacy of the Void. Pelattava ei lopu kesken, sillä pelkkä moninpelitutoriaalikin on valtava kokonaisuus, itse moninpelistä puhumattakaan. Juuri hengästyttävästä laajuudesta voisi valittaa, jos jostain pitäisi.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Klassikkopelin massiivinen jatko-osa on tehty rakkaudella.
