Tasoltaan varsin vaihtelevat Star Wars -pelit aloittivat Gamecube-taipaleensa lupaavasti. Suoraviivaista avaruusräiskintää tarjoillut Rogue Leader oli yksi konsolin parhaista julkaisupeleistä. Juuri kauppoihin ilmestynyt The Clone Wars yrittää jatkaa edeltäjänsä jalanjäljissä ja laajentaa sen yksinkertaista ideaa uusiin suuntiin. Valitettavasti tulokas kompastuu omaan näppäryyteensä eikä yllä esikuvansa tasolle oikeastaan millään osa-alueella.
Pelin tapahtumat sijoittuvat Episode II:n lopussa alkaviin kloonisotiin. Aluksi pelaajan on astuttava Mace Windu’n saappaisiin ja raivattava tiensä areenalle, jossa Anakinia ja senaattori Amidalaa pidetään vankeina. Kun pelastusreissu on hoidettu, jedeillä on edessään uusi tehtävä: heidän on otettava selvää separatistiliikkeen uudesta salaisesta aseesta ja varmistettava, että sitä ei käytetä Tasavaltaa vastaan. Tämän idean ympärille on punottu ikävän mielikuvitukseton tarina, joka ei oikein saa pelaajaa innostumaan yhdestäkään pelin kuudestatoista tehtävästä.
Sisältöpuolella tulokkaan tärkeimmäksi koukuksi muodostuu laaja ajoneuvovalikoima, jota hyödynnetään ennakkoluulottomasti. Pelaajan ei tarvitse tyytyä pariin erilaiseen alukseen, vaan tarjolla on ilmatyynytankkeja, tiedustelupyöriä, kävelijöitä, miehistönkuljetusaluksia ja taisteludroideja. Jokaisella niistä on selkeästi omat ominaisuutensa niin aseistuksen, kestävyyden kuin erikoispiirteidenkin suhteen. Lisäksi muutamassa tehtävässä jalkaudutaan ajoneuvoista ja tuhotaan vastustajia valomiekan ja jedi-voimien avulla.
Monet näin monipuolista kulkuneuvovalikoimaa hyödyntäneet pelit ovat sortuneet liian monimutkaisiin kontrolleihin tai perusjäykkään pelituntumaan. Clone Wars kuitenkin väistää tämän sudenkuopan nätisti. Suurin osa kulkupeleistä tottelee ohjausta moitteettomasti ja pelituntumakin on kohtuullisen hyvin kohdallaan. Sitä rapistaa oikeastaan vain se, että vauhtia ja ilmavuutta löytyy ajoneuvojen liikkeistä kovin niukasti. Varsinaisia ongelmia pelattavuuden suhteen aiheuttavat ainoastaan apostolin kyydillä liikkuvat jedit, joiden kontrollointi on kuin tankilla ajamista. Soturit liikkuvat konemaisesti, kääntyvät jäykästi ja reagoivat kaikkeen pienellä viiveellä. Niinpä ei olekaan ihme, että vähälukuiset jedi-seikkailut ovat pelin ehdottomasti turhauttavinta antia.
Monipuolisuudestaan huolimatta peli ei jaksa innostaa. Pääsyynä tähän on onneton tehtäväsuunnittelu, jossa ei ole käytetty tippaakaan mielikuvitusta. Koitokset sisältävät pelkästään suoraviivaista etenemistä ja kaikkien vastaantulevien vihollisten tuhoamista. Kaikenlaiset strategiset elementit on minimoitu kenttäarkkitehtuurin avulla, joten sisältö edustaa puhdasveristä räiskintää erilaisia power-uppeja myöten. Valitettavasti siitä jää kuitenkin puuttumaan se railakas perustunnelma, joka tekee parhaista toimintapeleistä niin addiktiivisia.
Pientä vaihtelua rutiiniin tuovat ainoastaan karttakohtaiset bonustavoitteet, jotka eivät kuitenkaan pysty pelastamaan kokonaisuutta. Typerä tarina, tehtävien tylsä peruskaava ja lennokkuuden puute johtavat väistämättä siihen, että ylimääräisten tavoitteiden täyttäminen ei yksinkertaisesti kiinnosta – niiden avulla saatavista lisäominaisuuksista huolimatta.
Kampanja on pelattu muutamassa illassa, minkä jälkeen Clone Warsin ainoaksi anniksi jää neljä erilaista pelimoodia sisältävä moninpeli. Standardiksi muuttuneen deathmatchin ohella mukana ovat tiettyjen alueiden hallintaan keskittyvä Control Zone, tiimipohjainen Conquest ja kaikkien pelaajien yhteistyöhön perustuva Jedi Academy. Ontuvasta kenttäsuunnittelusta huolimatta 2-4 hengelle suunnattu moninpeli onnistuu olemaan erittäin hauska kokonaisuus. Varsinkin neljän pelaajan voimin kekseliäistä pelimoodeista ja erilaisista ajoneuvoista irtoaa runsaasti hupia, ainakin muutaman illan tarpeiksi.
Pelin grafiikat hyödyntävät Gamecubea mukavasti, mutta kärsivät samasta mielikuvituksen puutteesta kuin muutkin osa-alueet. Tämä näkyy mm. tylsinä tekstuureina ja yleisenä yksityiskohtien puutteena. Grafiikan sulavuudessa ja piirtoetäisyydessä ei sen sijaan ole mitään valittamista. Samaa ei voi sanoa audio-toteutuksesta, sillä etenkin ääninäyttelijät hoitavat tehtävänsä erittäin innottomasti. Musiikki on sentään taattua, mahtipontista Star Wars -tyyliä.
Yleisesti ottaen Clone Wars jättää jälkeensä karvaan pettymyksen maun. Siinä olisi ollut potentiaalia lähes Rogue Leaderin kaltaiseksi hitiksi, mutta valitettavasti lähes kaikki sen elementit on toteutettu tylsällä rutiinilla. Innottoman otteensa vuoksi se jääkin auttamatta keskinkertaisen räiskintäpelin asteelle. Yksinpelikampanjaa etsivien ei kannata pakettiin koskea, mutta moninpeliviihteeksi tulokas on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto.
