Tähtien sodan episodi 2 saapuu pian elokuvateattereihin. Pelimaailmassa tämä tarkoittaa massiivista Star Wars -pelien virtaa, jonka ensimmäiset pisarat ovat jo saapuneet kauppoihin. Xboxin ensimmäinen Suomeen saapunut Star Wars -peli on Star Wars: Obi-Wan, jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan ennen Episode I:n tapahtumia, mutta pelin loppupuolella tapahtumat sitoutuvat yhä enemmän itse elokuvan juoneen. Xboxin ensi askeleet tähtiensodan maailmassa ovat kuitenkin hyvin hataria, sillä Star Wars: Obi-Wan pettää niin satunnaispelaajan kuin kovemman luokan tähtiensota-faninkin.
Star Wars: Obi-Wan tarjoaa pelaajalle 24 tehtävän mittaisen yksinpelikampanjan, joka ei ime mukaansa millään tasolla. Peli nimittäin yrittää olla jonkinlainen ”poikki ja pinoon” -meiningin ja seikkailun yhdistelmä, mutta peli onnistuu olemaan vain laajojen kenttien käytävillä juoksentelua ja vastaan tulevien vihollisten viipalointia. Joissain tapauksissa tämäkin saattaisi toimia, mutta tässä tapauksessa se ei toimi. Kaikki huono alkaa pelin kenttäsuunnittelusta, joka hyödyntää Star Wars -maailman mahdollisuuksia luvattoman vähän. Käytännössä kenttäsuunnittelu on hoidettu laittamalla käytäviä ja vähän isompia huoneita yksi toisensa jälkeen, täyttämällä ne vihollisilla ja laittamalla ovi, josta pääsee jälleen seuraavaan käytävään ja sitä seuraavaan huoneeseen. Tätä oravanpyörää pyöritellään pelin alusta loppuun ja kyllästymispiste tulee vastaan ensimmäisen pelitunnin aikana.
Kentät eivät ole vain yksitoikkoisia, vaan ne ovat myös todella autioita. Ystävällisiä ihmisiä tai droideja ei juurikaan tavata, vaan noin 99.9% vastaan tulevista hahmoista haluaa tappaa jediritarimme. Ystävällisten tai edes neutraalien hahmojen puutetta ei pyritä paikkaamaan edes mielekkäästi ”kalustetuilla” huoneilla, vaan lähes kaikki huoneet ja käytävät ovat todella autioita muutamaa hassua laatikkoa tai muuta esinettä lukuun ottamatta. Kentistä ei yksinkertaisesti löydy minkäänlaisia elementtejä, jotka pitäisivät ne edes etäisesti kiinnostavina.
Koska pelin sankarina häärii nuori Jedi-kokelas Obi-Wan, on mukana tietysti valomiekat sekä voima. Valomiekan heiluttelu hoidetaan pyörittelemällä ohjaimen oikeaa tattia. Erilaiset lyöntikombotkin onnistuvat, mutta mitään kovin erikoisia hyökkäyksiä ei pelistä löydy. Jos normaali miekalla huitominen tuntuu tehottomalta, voi pelaaja käyttää voimaa, jolloin vastustajien rankaisu on astetta tehokkaampaa. Elokuvista tuttuun tapaan miekalla voi torjua lasereitakin ja hyvin torjutut ammukset saattavat kimmota suoraan takaisin vihollista kohti.
Voimaa voi käyttää muutenkin kuin pelkkien tehoiskujen lyömiseen. Voimalla voi törkätä vihollista niin, että tämä lentää muutaman metrin taakse päin ja tietyiltä vihollisilta voi napata ampuma-aseen käsistä, jolloin vihollisen aiheuttama uhka luonnollisesti pienenee. Myös tavallista korkeammat hypyt ja valomiekan käyttäminen bumerangina onnistuu voiman avulla.
Koko taistelujärjestelmä on kuitenkin huonosti toteutettu. Taistelussa ei ole juuri minkäänlaista strategioinnin tarvetta, vaan jatkuvalla huitomisella pärjää hyvin. Silloin tällöin voi käyttää hieman voimaa, mutta voiman käyttö tuntui jäävän hyvin pieneen osaan taistelujen aikana. Lisäksi erilaisia iskuja olisi voinut olla enemmän.
Kuten jo mainitsin, peli on hyvin pitkälti Hack’n’Slash-henkistä valomiekan heiluttelua ja vihollisvirtojen tuhoamista. Nämä vihollisvirrat ovatkin pelin ainoa haaste. Suurin osa vihollisista on helposti lakoavia robotteja tai muita otuksia, jotka eivät herätä tuntemuksia puoleen tai toiseen. Niitä vain huidotaan ja huidotaan sen kummemmin ajattelematta. Silloin tällöin vastaan asettuu astetta pahempi vastustaja, jonka niittaamiseen tarvitaankin sitten hieman enemmän huitomista ja voiman käyttöä. Tekoälyltäänkään vastustajat eivät hätkähdytä, sillä suurimman osan ajasta ne tulevat päin kuin se kuuluisa yleinen syyttäjä, ja vain silloin tällöin ne onnistuvat tekemään jotain todella järkevää.
Lucasartsin grafiikkaosastolla on tainnut laadunvalvonta pettää, sillä Obi-Wan on aivan järkyttävän ruman näköinen. Pelihahmot ovat rumia eikä animaatioissakaan ole mitään hurraamista. Xboxin tehoja ei käytetä hyväksi juuri ollenkaan ja sitä myötä pelin graafinen kokonaiskuva jää todella karuksi. Pelin musiikit ja suurin osa ääniefekteistä on suoraa ripoffia Episode I -elokuvasta, mutta tietyt taustamusiikit alkavat tökkiä hyvin nopeasti. Saman tiluliluttelun kuuntelu pari tuntia putkeen ei ainakaan innosta pelaamaan peliä sekuntiakaan kauempaa kuin on pakko. Myöskään ääninäyttely ei ole sieltä aivan parhaasta päästä. Varsinkin Obi-Wania esittävä heppu on paikoitellen aivan hukassa ja tämä luonnollisesti laskee pelin tunnelmaa.
Vaikka valomiekan heiluttelu itsessään on hoidettu kelvollisesti, eivät pelin muut kontrollit ole samalla tasolla. Koska hahmon ohjailu hoidetaan vasemmasta tatista ja valomiekalla huidotaan oikeaa tattia pyörittelemällä, saavat sormet taipua aikamoisiin extreme-asentoihin, jotta nappien ja liipaisimien käyttö onnistuu taistelun lomassa. Lisää ongelmia tuo huonot kamerakulmat, jotka onnistuvat tuhomaan ne pienetkin pelattavuuden rippeet. Kamera nimittäin jäävät usein jumiin aivan outoihin paikkoihin ja siinähän sitten yrität taistella, kun et näe mistä vihollisia tulee. Pahiten tämä ongelma kärjistyy Obi-Wanin joutuessa ahtaaseen tilaan, jolloin tatteja saa huitoa täysin sokkona ja toivoa, että se rumasti piirretty pikselimies saisi jotain aikaan. Kuten alussa todettiin, myös on kenttäsuunnittelu erittäin epäonnistunutta eivätkä kentät jaksa kiinnostaa pätkääkään.
Lucasartsin todellinen kuningasidea oli lisätä peliin moninpeli, jossa kaksi pelaaja voi mitellä toisiaan vastaan valomiekkataistelussa. No ideahan on hyvä, mutta toteutus on jälleen kerran aivan uskomatonta sontaa. Taistelut ovat summittaista huitomista vastustajan suuntaan ja taidolla ei ole mitään merkitystä. Täten Star Wars: Obi-Wan saa kunnian olla Xboxin huonoimman moninpelin sisältävä peli.
Mitä tästä kaikesta opimme? No ainakin sen, että myös Lucasarts osaa tehdä pelkkään lisenssiin nojaavia pelejä, joiden sisältö kuuluu sinne kuuluisaan Ö-mappiin. Pelistä on yksinkertaisesti mahdotonta löytää mitään todella hyvää, mutta huonoja ominaisuuksia löytyy vaikka muille jakaa. Star Wars -termistöä käyttäen Star Wars: Obi-Wan kuuluu sinne voiman pimeälle puolelle.