Lisenssipelejä on nähty paljon ja erityisesti Star Trek -lisenssiä on käytetty useassa pelissä. Star Trek -pelit ovat olleet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta surkeita tai korkeintaan kohtuullisia, mutta miten käy uusimman trekkipelin, Star Trek: Bridge Commanderin?
Bridge Commander päästää pelaajan istumaan kapteenin mukavaan nahkatuoliin, suoraan komentosillalle. Hommasta ei tietenkään yksin selviä, vaan avuksi on annettu viisi eri tehtäviä hoitavaa henkilöä, joiden avulla kapteenin ja aluksen olisi selvittävä avaruustaisteluista.
Bridge Commander nojaa vahvasti taisteluihin. Juoni on TV-sarjan tyylinen, mutta mitään erikoisempia tehtäviä ei ole. Täysveristä strategiapeliä Bridge Commanderista ei saa edes kapteenin tuolilla istuen, mutta pelaaminen on huomattavasti mielenkiintoisempaa kuin esimerkiksi muutaman kuukauden vanha Star Trek: Dominion Wars.
Aluksen komentaminen on monipuolista ja systeemit ovat muutenkin aika loogisia, ja esimerkiksi ampumisen voi jättää aseupseerin huoleksi. Peliä voi pelata joko mukavasti kapteenin tuolissa istuen, tai sitten oman aluksen ulkopuolisesta kuvakulmasta. Pikanäppäimet toimivat molemmista pelimoodeista, ja moodit on myös toteutettu vähintäänkin kohtuullisesti ja molempia myös joutuu käyttämään. Muutama ongelma näiden välillä vaihtamiseen liittyy, mutta ne eivät pitemmän päälle häiritse.
Ensimmäiset taistelut ovat aikamoista hakuammuntaa, mutta pian niiden hoitaminen alkaa sujumaan rutiinilla. Periaate on yksinkertainen: Pidä oma alus mahdollisimman ehjänä ja tuhoa vihollisaluksia mahdollisimman paljon. Pelaajan täytyy jakaa aluksen energiavarastoa ase-, tutka-, moottori- ja suojasysteemien välillä, ja taktikoida aluksen liikkeiden kanssa. Vihollisia voi tähdätä useaan eri kohtaan, ja näin vaurioittaa vaikkapa warppimoottoreita. Reaaliaikainen taistelu toimii hyvin, ja miehistöä voi kätevästi käskyttää myös pikanäppäimillä.
Tekninen puoli on tällä kertaa kohtuullinen. Grafiikka on välillä näyttävää ja pyörii sutjakkaasti. Valitettavaakin löytyy, ja esimerkiksi keskusteluyhteydessä näytettävät hahmografiikat ovat suorastaan karseita. Äänipuoli on paremmassa jamassa, ja ääninäyttelijätkin ovat pääosin hyviä. Musiikit toimivat myös, vaikka eivät avaruuspelien parhaimmistoa olekaan.
Trekkereille peli tarjoaa enemmän mielenkiintoa, ja Star Trekeistä tutut äänet miellyttävät varmasti. Ääninäyttelijöinä toimivat mm. Patrick Stewart (Captain Picard), Brent Spiner (Commander Data) ja monet muut sarjoista tutut näyttelijät. Fanit ovat myös pelin kriittisin yleisö, ja tarkkasilmäisimmät löytänevät useitakin pikkumokia ja muutaman vähän suuremman. Fanien ja miksei muidenkin on suositeltavaa kokeilla pelistä julkaistua demoa, joka tarjonnee hyvän kuvan tarjolla olevasta huvista ja uskollisuudesta Star Trekille.
Tutuista nimistä puheen ollen, pelin teossa on ollut mukana muuan Lawrence Holland, jonka meriiteistä löytyy mm. X-Wingiä ja toisen maailmansodan aikaisia lentopelejä. Dialogia ja tarinaa on ollut kehittämässä muutamasta Star Trek -episodista vastannut D.C. Fontana, ja TV-sarjamaisuutta pelissä kieltämättä on.
Pelitallennuskin toimii kuin teeveestä, eli Bridge Commander tallentaa pelitilanteen itse, mikä aiheuttaa välillä ongelmia. Keskusteluja ei voi ohittaa mitenkään, joten jos on vahingossa lopettanut pelin kesken ja peli ei ole tallentanut automaattisesti juuri ennen lopettamista, on tiedossa puuduttava urakka käydä kaikki tekstit ja taistelut uudelleen.
Manuaali on hyvä, vaikka puolet lähes 100-sivuisesta manuaalista onkin käytetty alusten ja hahmojen kuvailuun. Manuaaliin ei käytännössä tarvitse turvautua kovinkaan usein, sillä pelaaja opastetaan aluksen toimintoihin kapteeni Picardin johdolla.
Kampanjan lisäksi voi pelata yksinpelinä myös yksittäisiä taisteluja, ja tietenkin moninpeliä. Moninpeli toimi testikoneen ADSL-yhteydellä erinomaisesti, ja pelaajia löytyi jonkin verran, servereitä ei ollut kuin kymmenkunta. Moninpelimuotoja on neljä, eli deatmatchin ja tiimideathmatchin lisäksi löytyy avaruusaseman suojelua ja Federaatio vastaan muut -taistelua. Netistä on innokkaimmille vielä saatavilla modien tekemiseen tarvittavat välineet, ja pelille voi hyvinkin muodostua kunnon modiyhteisö, jos puutteet pystytään unohtamaan. Star Trek: Bridge Commander on joka tapauksessa askel parempaan suuntaan trekkipelien osalta, vaikka parannettavaa vielä jääkin.